23. tammikuuta 2012

Still little and happy



Tänään ollut tiedossa:


Siivousta
Äänestämistä
Edustusastiaston esillekaivamista

Kakun, cake popsien ja muiden herkkujen kyhäämistä
Onnetonta vesimelonin metsästystä, onnettomin tuloksin
Intialaista Take away-herkuttelua kesken kiireellisen päivän

Tulevaisuuden miettimistä, (oikeastaan aika päätävaivaavaa)


Kihertelyä siitä, että sain taas ottaa rakkaan
Tonfiskin Newton-kermakkoni käyttöön kaapin piilosta

Ainiin,
olihan myös hyvien kappaleiden fiilistelyä
ja innostelua siitä, että niitä voi kohta ladata omaan, uuten mp3:een!

Great day, nice people, successful food.
My Little Birthday<3

Täällä vedän kakkua nassuun
 ja katson Jukka Pojan live-esiintymistä telkusta keskellä yötä.


Hihii

18. tammikuuta 2012

In the City

Kaupungin profiilikuvako se siinä?


Ei, vaan MinusTio:n valmistama teräslangasta valmistettu City Sunday -lehtiteline, jota olen vaaaaltavasti himonnut viimeisen vuoden päivät. Nyt ilokseni ilmoitan, että valkoisen telineen hinta on laskenut muutamalla kympillä Finnish Design Shopissa! Tuotteen ovat suunnitelleet ruotsalaikaksikko Ingrid Svensson ja Olle Wingård.

City Sundayn värivalikoimiin kuuluu valkoinen, keltainen, sininen, vihreä, punainen sekä ehdoton suosikkini: musta. Ja kyllä, olen aika mustavalkoinen persoona.


Hinta ei kuitenkaan laskenut tarpeeksi alas yltämään omaan budjettiini, joten teline taitaa jäädä vielä hetkeksi odottelemaan minua nettikaupan hyllykölle. Tärkein ja ainoa järkevä syy ostamattomuuteeni on se, ettei minulla olisi asunnossani edes tilaa tämän Sundayn pystytykseen. Ehkä sitten joskus palaan asiaan, kun saan kunnollisen olkkarin ja tarpeeksi seinätilaa. Ja se, että musta Sunday ei ole alessa, mutta unelmoidaan nyt pieni hetki tästä kaupunkimaisemasta!



Jos seinälle kiinnitettävä lehtiteline ei innostuta jotakuta, on lehtitelineestä tehty myös lattiamalli nimeltään In The Neighbourhood. Jänskän näköinen päädystä katsottuna, eikö?
Ei paha ole tyhjänäkään käyttää.


Takkuinen tukka, mutta hiukset kuitenkin


Letit on aika jees. Takkuiset letit on sitte tosi jees.



Käynti kampaamossa lähiaikoina? Yes please.


Kuvat:

16. tammikuuta 2012

Hey HAY

Nyt kun on lehtiaddiktiot tunnustettu juurta jaksain, on aika kurkistaa Dekon sivuille!

Ja kyllä Deko tänäkin vuotena yllätti ja täytti kaikki odotukseni, olen niin onnesta pyöreänä pallokkaana! Lehdestä löytyi paljon persoonallisia mustavalkoisia koteja höystettynä pehmeillä tai värikkäämmillä väreillä sekä monenmoisia ideoita niin suurempaan kuin pieneenkin kodin muutokseen. Tässä muutama erityisesti minua innostanutta asiaa:


Ehdoton ykköseni kodeista oli ruotsalaisen Barbro Sahlin perheineen asuttama asunto. Sisustuksessa ihastutti eniten seinien nerokkaat tauluideat ja rento, tyylejä sekoitteleva kokonaisuus. Kaksi loistavaa ideaa taulujen puutteessa elävälle, joka haluaa jotain suhteellisen halpaa, mutta persoonallista seinänsä täytteeksi. Olohuoneeseen Sahlin on kehystänyt tukholmalaisen koulun vanhoja pohjapiirroksia ja ripustanut ne symmetrisesti sohvan yläpuolelle. Todella hieno idea, mistäs sitä itse pääsisi hankkimaan 200 vuotta vanhoja pohjapiirroksia? 100-20 vuottakin riittää varmasti, jos tykkää hieman ajan kuluttamasta ja kellastamasta paperista. Tai miksei tekisi paperista vaikka itse vanhemman näköistä jos oikein innostuu ideasta!


Toinen ihana idea seinää koristamaan/peittämään oli olohuoneen seinälle klipsuilla kiinnitetyt kuvat värikkäistä linnuista. Helppo ja kätevä idea, sillä klipsujen avulla kuvia voi helposti vaihdella tai järjestystä muuttaa vaikka viikoittain mielensä mukaan. Todella kätevää, ja sopii hyvin myös opiskelija-asuntoon, vaikkakin reikien poraamsielta ei tässä välty.


Tulipa Dekon sivuilta bongattua ja ihastuttua samalla myös HAY:n Color-villamattoon, sekä Ferm Livingin Harlequin-tapettiin, jota myy Suomessa ainakin Innodeco.




 Joskus olin ihan hulluna mustavalkoiseen salmiakkilattiaan, jonka olisin ehdottomasti asetuttanut keittiön lattiaan, jos olisi ollut päätäntävaltaa, remontoitava lattia ja rahaa. Enää en usko, että kestäisin semmoista kauaa omassa talossani, mutta selvästi kinnostus salmiakkikuvioon on jäänyt. En ehkä ihan olohuoneen seinän pituudelta tätä tapetoisi, mutta johonkin pienempään seinään se sopisi, kuten esimerkiksi eteiseen yhdelle seinälle tai asunnon kapeaan väliseinään piristykseksi. Vielä jokin hillitty, tumma tuoli (ensimmäisenä tuli mieleen vanhahko, ajan kuluttama Domus-tuoli, taikka Woodism:in puinen kiekkojakkara) seinän viereen kenkien laittoa varten ja tadaa, siinä se olisi!

Lehdestä löytyi myös paljonpaljon muutakin mieltä avartavaa, joten lehti kannattaa katsastaa läpi! Helmikuun numeroa sitten innolla odottelemaan. 

15. tammikuuta 2012

Ohut, paperinen elämäni

Tämä viikonloppu on sujunut mukavan rauhallisesti, ei ole tarvinnut keskittyä mihinkään päätä suuresti vaivaamaan tai hermoja kiristävään asiaan. On saanut vain olla, kuljeskella ja mikä parasta: keskittyä uusimpaan Dekoon. Tuntuu, että jokaisena vuonna kaikista lehdistä juuri tammikuun painos tekee minuun suurimman vaikutuksen. Ja ei vain Deko tunnu äärettömän hyvältä lehdeltä näin uuden vuoden alkajaisiksi, vaan muutkin sisustuslehdet tuntuvat panostavan enemmän lehden sisältöön. Ja onneksi tyylillisesti minun makuuni sopivalla tavalla.



Jotenkin joskus salaa kiherrellen kuvittelenkin, että täähän on ihan suunniteltu juttu, kun joka vuosi synttäreiden kunniaksi lehdetkin pistää parastaan! No, ehkä se oikeesti johtunee tuosta vuodenvaihdosta, mutta en lainkaan valita tästä ajankohdasta.

Tammikuu taitaakin olla sitä aikaa kesän lisäksi, jolloin kaupassa käydessäni käteeni tarttuu tavallista enemmän lehtiä. Salakavalasti huijaavat mielenkiintoisilla otsikoilla ja värikkäillä kuvilla tarttumaan itseensä. Ja siihen jäävät, ei lähde kädestä irti vaikka kuin huitoisi, ravistelisi ja riehuisi keskellä kaupan käytävää (ja näinhän tapahtuu joka kerta lehtihyllyllä seistessäni).. Kuvitelkaa nyt siihen Tupakasta eroon -nikotiinimainokseen sen miehen käteen sisustuslehti tupakka-askin tilalle, se olen minä.
Sitte tulee idea käyttää toista, ihanalla Loft-asunnon kuvalla varustettua lehteä apuna sen ensimmäisen irroittamiseen. Ei, ei näin.. Tartu nyt vielä siihen yhteen englanninkielisen Livingetc:hen ja siinä on kaikki katastrofin ainekset! Kaksi lehteä kummassakin kädessä ja yksi vielä kainalossa.

Sitten ne lehdet joutuu kuskaamaan kotiin, ja ne pitäis vielä lukeakin suurella antaumuksella. Sitten pitäisi vielä bongata ne omat suosikit, kirjoittaa ne kännykkään ylös (muisti on hyvä mutta lyhyt) ja sen jälkeen vielä etsiä netistä lisää informaatiota näistä tuotteista, suunnittelijoista ja ideoista. Kun tämä on tehty, tulee vaikein päätös: mitä lehdelle tehdään nyt lukemisen jälkeen? Leikkelenkö siitä parhaat palat kokoelmiini vaiko oliko lehti niin hyvä, etten raaski edes sivunkulmaa taittaa? Ongelman rankan pohtimisen jätän usein paremmalle ajalle, eli kesään, joten lehdet päätyvät pinoksi muiden lehtipinojen joukkoon. Näistähän voisi kohta rakentaa vaikka sohvan tai ruokapöydän.. Ja sitten ne kaikki käydyt ja löydetyt nettisivut, ne kaikki päätyvät kymmeniin Suosikit-kansioihin eri kategorioiden alle, joista en tule niitä koskaan uudestaan enää löytämään vaikka etsisinkin. Hirviää tämä elämä ja joku hullu vielä nauttii tällaisesta rumbasta todella, todella paljon.

Ja katos, yksi ilta on näin kulutettu. Olisiko ollut tärkeämpääkin tekemistä? Aivan varmasti.
Tällaista minä kutsun omaksi laatu- ja rauhoittumisajaksi.

Eli mihin tässä päädyttiin: Älä koskaan käy kaupassa, ainakaan, ellei sinulla ole koko viikonloppua/edes loppupäivää aikaa tuhlata tähän pakkomielteiseen ajanviettoon. Ja vähän rahaakin, ettei ne ainoat ruokarahat mene sitte niihin lehtiin.. Näin, ja minunhan piti vähän kertoilla suosikkejani viimeisimmästä Dekosta ja uusista löydöksistäni, mutta nyt kävi näin. Ensi kertaan jää!



13. tammikuuta 2012

Kissoja ja löhöilyä tähän päivään..



Nämä kaksi asiaa yhdistämällä on eräs hollantilainen tekstiilisuunnittelija Aleksandra Gaca saanut aikaan mahtavan ja säkkituolimaisen istuimen tai pikemminkin lattiatyynyn nimeltä Slumber Pouf. 


Tämmöinen kyllä kelpaisi myös allekirjoittaneen kotiinkin mainiosti.



Istuimen kangas näyttää todella pehmeältä, kuin kudotulta ja Gacan kotisivuilla mainitaankin, että kangas on pehmeääkin pehmeämpää 100% Kid Mohairia, johon on lisätty huippulaatuista merinovillaa. 

Voi kun pääsisi vähän hipsuttelemaan ja hypistelemään tommosta vaikka ihan paikan päälle Hollantiin! Yksi maa, jossa tulen vielä joskus varmasti käymään juuri maan mielenkiintoisen ja monipuolisen designin takia.
Hinnasta ei ole mitään tietoa, joten semmoinen pitänee selvittää itse.

Tosiaan, ei kannata ottaa totaalisen tosissani näistä infoiluista, sillä olen kääntänyt, eli käyttänyt 
(välillä melko epäluotettavaa ja mielenkiintoisia käännösehdotuksia jakelevaa) Google-translateria helpottamaan tätä hollannin ja suomen kielen välistä kuilua.

Ja tässä vielä pari kuvaa ihailtavaksi:

Tulee vähän kyllä Totorokin tuosta muodosta mieleen, varsinkin tosta pienemmästä.

Olen jo ihan myyty!

Mistä hankkia/tiedustella hintaa: http://www.casalis.be

4. tammikuuta 2012

Toimistokissa, we'll meet again

Hyvää uusinta vuotta 2012 kaikille!


Aika menee ripeään touhuillessa kaikenlaista, ja kaikessa tohinassa unohdin kertoa, että törmäsin taas huvittavaan toimistokissaan, josta aiemmin kerroinkin. Siinä se koitti taas löytää mukavaa asentoa patterin päältä ja muikuili meitä kulmiensa alta.



Nauratti kun lähestyin rapsuttavan käteni kanssa, niin kissa kiepsahti heti maha kohti kattoa, kuin vastaanottamaan lasin läpi pääsemättömättömiä hipsutuksia.



Ihana arkipäivän piristys!