Taitaapa
olla liikaa vapaa-aikaa, kun olen viettänyt kokonaisen päivän
unelmoimalla häistä.
Tai
tarkemmin sanottuna hääkuvista ja kuvaajista, mutta palataan siihen
vähän myöhemmin.
Nyt
täytyy kysäistä retorinen kysymys, että emmekö kaikki joskus
pysähdy unelmoimaan tai pohtimaan, millaiset häät sitä haluaisi
itselleen joko nyt lähiaikoina, saati tulevaisuudessa? Sanoisinpa, että niin sinkut, morsiamet, seurustelevat, sekä naimisiin
jo menneet pohdiskelevat tasavertaisesti tätä elämämme
onnellisimpana kutsuttua päivää monestikin elämänsä aikana. Ja
vaikka sitä ajattelisi asian koskevan vain naisia, haluan uskoa myös
siihen, että miehetkin tekevät sitä. Vaikka sitten salaa. Kyllähän
se jo suhteellisen nuoresta alkaa pohdituttamaan, että minkänäköinen
kumppani siellä alttarilla mahtaa joskus seisoa.
Myönnetään, hieman kliseisesti sanottuna naiset ehkä keskittyvät nuorempana enemmän pukujen ja muiden
härpäköiden miettimiseen. Toiset jopa suunnittelevat unelmahäänsä
valmiiksi jo ennen sulhasen löytämistä! Täytyyhän miehellekin
antaa nyt jonkinlaista sanavaltaa tai mielipidettä juhlapäivän
suunnittelussa, eikä vain liittää aviomies-tarraa paksun
vaaleanpunaisen Minun Hääni -kansion sivuille. Jos se enää edes
mahtuu niin täydellisesti organisoitujen sivujen täytteeksi.
Mutta
asiaan.
Jokaiselle
omia häitään edes hetkisen miettineelle henkilölle on ilmestynyt
ehkä pohdintoja myös rahapuiden istuttamisesta takapihalle tai
parvekkeelle, vähän samaan tyylin kuin tenttiin valmistuva
asettelisi tenttikirjan tyynynsä alle. Todellisuudessa häät siis
maksavat. Hääparin päätöksistä riippuen joko paljon tai
vähemmän tai hyvin paljon, mutta maksavat kuitenkin.
Tämän
tajutessaan häiden järjestäjä/t joutuvat usein kohtaamaan sen
budjetoinnin todellisuuden, että johonkin asiaan voi halutessaan
panostaa, mutta se tarkoittaa toisista asioista luopumista. Monilla
naisilla se The Thing voi olla hääpuku tai vaikkapa kimppu, mies
haluaa ehkä panostaa hääajoneuvoon tai omaan pukuunsa
persoonallisia kalvosinnappeja myöten. Hääpari voi haluta panostaa
esimerkiksi juhlapaikkaan taikka esimerkiksi juhlakoristeluun, kukin
oman makunsa mukaan. Panostuksen kohde voi olla myös vaikkapa
häämatka, josta tulee kaiken raskaan juhlinnan ja järjestelyjen
jälkeen aivan oikeaan osoitteeseen.
Jokaisella
henkilöllä tai pariskunnalla on se The Thing, mihin päätetään
käyttää enemmän rahaa, mutta kuinka helppoa tämä päätöksenteko
oikein on?
Jos itse saisin päättää, minun panostukseni
kohdistuisi hääkuvaukseen. Haluaisin kokeneen, idearikkaan ja ihanan kuvaajan,
joka olisi aamusta iltaan kuvaamassa juhlapäivääni. Ja
eritoten dokumentaarisesti kuvaten, eli kuvaaja kuvaa tapahtumia
ilman sen kummallisempia poseerauksia sun muita. Päivä vain
kuluisi, ja voisin luottaa siihen, että kuvaaja saa tärkeät
hetket ikuistetuksi. Saisin siis yhden murheen pois
päiväjärjestyksestä. Itselleni valokuvaus ja valokuvat ovat aina
olleet tärkeitä monellakin tapaa. Visuaalisena ihmisenä
esimerkiksi yksi kaunis valokuva voi saada koko päiväni
pelastetuksi, siihen tunnelmaan vain uppoaa. Toiseksi, valokuvia on
ihanaa katsella vuosia tapahtuneiden jälkeenkin ja nostalgisoida.
Kolmanneksi, nostalgisointi ja muisteleminen on kymmenen kertaa
helpompaa, jos juhlista on jotakin kuvia tallella. Usko vain,
muutamassa vuodessa pienet yksityiskohdat tuppaavat unohtumaan
(kertoo allekirjoittanut, joka vietti tuskaisen viikon ennen
yo-juhlia pohtimalla äitinsä kanssa, mitä mahdettiin tarjoilla
minun juhlissani muutama vuosi sitten. Helpommalla olisi päässyt,
jos joku olisi myös muistanut kirjoittaa hyväksi koetut
voileipäkakun reseptit talteen seuraavaa kertaa varten krhm).
Jokatapauksessa,
olisin valmis käyttämään tavallista enemmän rahaa hyvään
kuvaajaan.
Jos
olisin oikein rikas TAI alkaisin säästämään jo nyt (ja menisin
vasta nelikymppisenä naimisiin), niin kuskaisin tämän herran
kuvaamaan pienet, persoonalliset hääni:
Tämä
australialainen kuvaaja on käynyt kuvaamassa hääpareja ympäri
maailmaa, muun muassa naapurimaassamme Ruotsissa. Varoitan, että
Petersonin portfolion katseleminen saa aikaan pienoisen häähumun.
Minulle nyt iskee humua tietyn väliajoin ties mistä, joten pieni
parin vuorokauden häähumuilu on vain yksi muiden joukossa, joten ei
hätää.
Olen
edelleen haukkomassa henkeäni näiden kuvien edessä, ne ovat
tyyliltäänn väreiltään ja muokkauksiltaan juuri sellaisia, millaisena toivoisin
saavani omat hääkuvani. Tietysti sitä lisähohtoa tuovat myös
kaikki nuo ihanat, persoonalliset ja kekseliäät parit, jotka ovat
luoneet omannäköisensä häät, mutta kyllä tältä kuvaajalta
löytyy paljon taitoa ikuistaa ne näin kauniisti ja mitään
liioittelematta.
Ihan kuin kamera kulkisi koko ajan hääparien
ihossa kiinni! Ei sillä tavalla epämukavasti kiinni, vaan ihan kuin
kameraa ei olisi ollutkaan paikalla, niin luonnolliselta kaikki
näyttää.
Toivon
todella, että ennen kuin menen naimisiin, löytäisin Suomesta yhtä
taitavan ja ajatuksiani ymmärtävän kuvaajan, joka olisi jokaisen
pennoseni väärti. Suomen hääkuvaajiin en ole vielä hirveästi
tutustunut (mitä nyt yhden päivän aikana ehdin surffailla), mutta
eipähän hetki ole edes ajankohtainen juuri nyt, joten jätän asian
muhimaan. Mutta taatusti aion pitää silmät auki.
Uskomattomia kuvia, eikö?
Kuvat: