Midsummer

 Juhannus  

"Saako täällä tarjoilua ollenkaan?"

Aurinkoista iltapäivää! Onkohan tämä ensimmäinen kerta, kun kirjoittelen normaalien ihmisten aikoihin tänne. Juhlavan tuntuinen hetki.

Unohdin muuten näyttää, mihinkä törmäsin viikonloppuna:

Kyllä, tarjoiluvaunuun! Pitipä semmoinenki sitte raahata tänne jo valmiiksi tavarantäytteiseen

 kotiin. Vaikka eihän mun mitään pitänyt ostaa, mutta se on vähän sama viedä mut kauppaan ku heittää koiraa nakeilla nassua päin..

Ja kotona vallitsee hirveä kaaos - mikä siinä oikein on, että aina kun on sotkuista niin tekee mieli kuvata. Tai aina kun kuvaan, on sotkuista, onhan sekin hyvin mahdollista..

Koitin kuitenkin parhaani mukaan välttää rojujen osumista kuvaan, edes yritin! :D

En edes muista, kuinka kauan olen pyörillä kulkevaa tarjoiluvaunua himonnut, muutaman vuoden nyt ainakin. Kympillä tuon sitte sain kun Kontista löysin, aika jees tuo hintalaatu-suhde minusta.

Yleensä kaikki mihin kosken tai ihastun, maksaaki sitte yhden tai parikin nollaa liikaa..

Edelleenkin himoitsen vielä vähän suurempaa vaunua, mutta tämä sopii hyvin matkaamaan nämä muutamat säästövuodet kanssani ennen isomman hankkimista.

Opiskelijasta työssäkäyväksi - pikkuvaunusta isompaan tarjoiluvaunuun, 

eikös se ole kaikille ihan normaali ja tuttu elämänvaihe?

Hello Santa,

Huh

Joulu tuli ja joulu meni niin nopeaan, ettei ehtinyt edes piparkakkutaloa koota ja koristella! 
Siitä tulee sitten mukavasti uudenvuoden karkkitalo.

Joulu tosiaan meni todellakin ihan hurahtaen ohi, mutta mukavaa lomailua se oli. Leppoisia päiviä, jolloin syötiin, levättiin, syötiin ja nukuttiin ja sitten taas syötiin.. Ja mikä parempaa olisikaan jouluna kuin ne mahtavat ruoat, joiden syöminen jatkuu päivästä toiseen, aivan mahtava uutinen suurelle kinkun ja laatikoiden ystävälle, joka on äärettömän laiska tekemään ruokaa itsellee. Ikinä.

 Jouluapurini

Ruokaa oli, sitä riitti muutaman päivän. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja vaikka rakastankin mahdottomasti näitä jouluherkkuja, kyllä minullekin tulee jossain vauheessa se pieni ilo siitä, että joulu ja jouluruoat koetaan vain kerran vuodessa.


Se on vähän sama tilanne mämmin kanssa: sen syömistä odottaa niin paljon jo ennen pääsiäistä, mutta kuitenkin samalla iloitsee siitä, että se ei ole mikään ympärivuotinen perinneruoka. Pari vuotta sitten menin kerran hehkuttamaan eräälle sukulaiselle siitä, kuinka paljon pidän mämmistä ja voisin syödä sitä alinomaa jälkiruokana. No, seuraavana synttärinä sitte sainkin yllätyspaketin hienoon nauhaan käärittynä: kaksi laatikollista mämmiä! Olin onnesta mykkä.Sitä nautinnollista hurmiota riittikin sitte sen yhden laatikollisen verran (kukaan ei suostunut tässä herkuttelu-urakassa minua auttamaan, joten vedin kirjaimellisesti koko laatikon itsekseni), toiseen en edes minä en enää kyennyt. Parin kuukauden päästä pääsiäisenä jätinkin jostain syystä mössöt suosiolla muille, minun mämmivarastoni oli siltä vuodelta täytetty jo tammikuussa.

Peekaboo!

 Mitäs muuta jouluun, eipä oikeastaan kuin hyvää seuraa, ihanan järkeviä joululahjoja, kaksi kissaa, Scrabble-taistelut ja viisisataamiljoonaa elokuvaa, joita katseltiin niin suoraan telkusta kuin (ah niin ihanalta) tallentavan digiboksin nauhalta. Leffa aamulla, leffa iltapäivällä ja ehkä jopa vielä leffa ennen nukkumaanmenoa. Sohvaan taisi jäädä ikuisen peffanpainaumat minusta, hahaha. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan!

 Semmoinen pikkunen joulu ja tunnelmaselostus. Iloa, rauhaa ja myrskyjä, jotka eivät meitä häirinneet millään lailla, läheltä meni kyllä sähköt melkein vuorokaudeksi ja puita oli kaatunut. Pienellä kinkunsulatuslenkillä ollessani tuntui välillä taas vähän Maija Poppanen-fiilikseltä, kun tuuli tarttui talvitakin massiiviseen karvahuppuun! Hyvä hetki opetella lentämään.

 Harvoin sitä jouluna saa saapastella ympäriinsä ilman pakkasta, saati lunta..  

Tulee vähän mieleen jonkinmoiset psykologiset testit: "mitä näet kuvassa?"
- No tuota, kasan lintuja..?

Joulu tuo shoppailun vai shoppailu tuo joulun?

Ostelen suht harvoin mitään netistä, koska olen enemmän hypistelijäluonne, minun tarvitsee nähdä tuote livenä ennen kuin olen vakuuttunut. Jep, olen juuri se tyyppi kaupassa, joka lääppii kaikkea tielleen osuvaa! Itseasiassa aika hämmentävää, etten muista milloin viimeksi oisin ollu oikein kunnolla kaupungilla pyörimässä.

Kaupoissa kiertelyssä on myös jotain sellaista hauskaa löytöretkeilyn makua, vaikkei mitään välttämättä tulisikaan kotiin asti kannettua. Jo kauniiden esineiden tai vaatteiden katsominen ja tunnustelu riittää saamaan hyvän mielen, sanoo luottokortiton materialisti..

Hmmkrhm

Tosiaan netissä shoppailun vähyys johtunee oikeasti suurimmaksi osaksi siitä, että himoitsen kaikkea maan ja taivaan välitä ei-Suomesta, eli jostain hyyyviiiin kaukaa.

Ja Far Far Away Landista osteluunhan tarvitaan usein luottokortti, millaista minulla, onneksi, ei ole. Joten useimmiten päädyn siihen lopputulokseen, että ihastun, rakastun, löydän jotain aivan mahtavaa joltakin nettisivulta, lisään linkin Suosikit-kansiooni ja Niin ja tietysti pyyhin ruudun hengityshuuruista ja nenänjäljistä.

Nyt kuitenkin päätin palkita itseni (en tiedä mistä) asialla, jota olen jo pitkään katsellut kaduilla, kaupoissa, koulussa ja jopa metsissä. Todella pitkään. Ja kun lopulta päätin tämän hankkia, meni sitten vielä pari kuukautta värin päättämiseen ja siihen, että aina kun olin valmis tilaamaan omani, oli tuote loppunut varastosta..

Joten kaiken sen pähkäilyn ja otsan kurtistelun jälkeen päädyin aina uudestaan siihen yhteen väriin, joka miellytti eniten silmää, joten sen täytyi olla oikea valinta. Jännityksellä sitte odoteltiin paketin saapumista postiin ja sitä, että olisko se väri yhtä ihana kuin kuvissa.

Ja se on just eikä melkein perfect!

Joko arvasit mistä paketista on kyse? ;)

Aivan, Kånken asettautui

 nyt minunkin asuntooni!

Ja vastaus otsikkoon: Joulu tuo ehkä shoppailun, mutta se ei todellakaan ole minun arvoasteikollani välttämättömyys. Ruokaa ja seuraa kiitos minulle jouluksi! Ja suklaata.

Ja pitäis varmaan hankkia jouluvalot, asunto ei näytä yhtään jouluiselta ilman jonkinlaista säihkettä.

Syssy

Vähän liian vilposta, mutta villapaidat on vielä vähän liikaa takin alla, frustration.

Huomenna luvassa vähän ostoksille juoksemista ja esseen tekoa, eli pimeällä liikkeelle ja

Voisi myös juhlistaa kohta alkavaa pikkulomaa (töitä tehden)!

Huomenna kohti kuukauden viimeistä päivää, sitte saa alkaa availemaan luukkuja ja suunnittelemaan huushollin supersiivousta.

Ja tottakai oon jo kirjoittanut joulupukille, kukapa ei? :D

Jos jaksaisi/ehtisi, tekis mieli lähteä vaeltelemaan ihan vaan johonkin suuntaan ja löytää uusia juttuja, uusia kuvia, uusia ideoita. Ehkä joku päivä repäsen.