16. maaliskuuta 2012

Hyppelyelohiiri iski



Siinä alkuun vähän ohjetta elämään

Nyt oon kyllä niin intopopsukkapallurana täällä pomppimassa! 
Jotenkin on niin hieno fiilis, kun rupee oikeen epänormaalin aktiiviseksi 
ja alkaa selvittämään lennollisia palloasioita ja keräämään joukkiota kasaan tulevaan tapahtumaan. 
Sitte vielä ettii kanssa yhtä kaveria Facebookista keskellä yötä
 tuhansien samannimisten joukosta ja vielä löytää tämän, 
aika jees musta tämmönen yhtäkkinen energisyys!

Nyt on jo joukkue kasassa, tai pari päivää vielä aikaa hankkia vahvistuksia.


Hyvä fiilis, ja varmasti on paljon hauskaa luvassa.

Mee sou happiihappii! 

13. maaliskuuta 2012

Lihapullia for everyone!

Noniin, ja nyt taas pitää nostalgisoida taas parin viikon takaiseen pohjoisen reissuani. Koitettiin, josko osattaisiin kokata jo pientä suosiota keränneitä ”lihapullia”, eli Cake popseja vähän paremmalla menestyksellä kuin viime kerralla, kun ensimmäisen kerran niitä sitte itse yritin töhertää vähän huonolla tuloksella. Kyllähän ne silloinkin makumielessä onnistuivat, mutta pöytä ja minä taisimme olla enemmän kuorrutteessa kuin itse pallukat..
Ja silloin hermot meni. ..Monesti.

Tällä kertaa ei mennyt kertaakaan.

Mutta tekevälle sattuu ja virheistä oppii, sillä nytte tuli kyllä niin täydellisen pyöreitä ja kauniita lihapullia!


Yhdessä sitte keksittiin pari kokkausta helpottavaa ideaa, joiden ansiota saatiin sitten tehtyä kasa hienoja kakkutikkareita. Paras idea oli kyllä tuo nekkujen tökkääminen omenan puolikkaaseen. Ja niin, olihan tuota toikin ihan järkevää sulattaa se suklaa vesihauteessa, eikä mikrossa niinkuin nimeltämainitsematon ensimmäisellä kerralla erehtyi tekemään.. Suklaasta tulee aika erikoisen näköistä kun sen ehtii puoliksi polttaa, vähän ku olisi keksejä tehnyt. 






  Siellä se yksi vaan hymyilee :)

Ihan ku masteerchööfissä!

12. maaliskuuta 2012

"Saako täällä tarjoilua ollenkaan?"



Aurinkoista iltapäivää! Onkohan tämä ensimmäinen kerta, kun kirjoittelen normaalien ihmisten aikoihin tänne. Juhlavan tuntuinen hetki.

Unohdin muuten näyttää, mihinkä törmäsin viikonloppuna:


Kyllä, tarjoiluvaunuun! Pitipä semmoinenki sitte raahata tänne jo valmiiksi tavarantäytteiseen
 kotiin. Vaikka eihän mun mitään pitänyt ostaa, mutta se on vähän sama viedä mut kauppaan ku heittää koiraa nakeilla nassua päin..

Ja kotona vallitsee hirveä kaaos - mikä siinä oikein on, että aina kun on sotkuista niin tekee mieli kuvata. Tai aina kun kuvaan, on sotkuista, onhan sekin hyvin mahdollista..
Koitin kuitenkin parhaani mukaan välttää rojujen osumista kuvaan, edes yritin! :D

En edes muista, kuinka kauan olen pyörillä kulkevaa tarjoiluvaunua himonnut, muutaman vuoden nyt ainakin. Kympillä tuon sitte sain kun Kontista löysin, aika jees tuo hintalaatu-suhde minusta.
Yleensä kaikki mihin kosken tai ihastun, maksaaki sitte yhden tai parikin nollaa liikaa..

Edelleenkin himoitsen vielä vähän suurempaa vaunua, mutta tämä sopii hyvin matkaamaan nämä muutamat säästövuodet kanssani ennen isomman hankkimista.




Opiskelijasta työssäkäyväksi - pikkuvaunusta isompaan tarjoiluvaunuun, 
eikös se ole kaikille ihan normaali ja tuttu elämänvaihe?



8. maaliskuuta 2012

Ohoi naiset!

Ja mitä parhainta naistenpäivää kaikille naisille ja naiseksi itsensä tunteville! :)


Iloisena ja vähän haikeanakin sitä katseli tuolla kaduilla tallustellessa, kun moni kaljamahainenkin, parransängellä koristeltu ja tuulipuvulla verhoiltu tosimiehen-köriläs käveli vastaan, ja sen pienen hetken kun katsahdin muualle, oli vastaantuleva jo kadonnut näköpiiristäni keskeltä katua. Köriläs oli astunut vasemmalla olevasta ovesta sisään.
Katsahdin ikkunasta sisään.

Siellähän ne miehet seisoivat kukkakaupassa nätissä, pitkässä jonossa odottamassa vuoroaan tiskille kukkiaan hakemaan. Olin todella positiivisesti yllättynyt jonon pituudesta, nähtävästi miehet (tai kitsoilevat vaimokkeet) kokevat tämän päivän merkitsevän yhteistä aikaa ja toisen muistamista.



On ollut aikamoista hiljaiseloa täällä blogin puolella, ja lupaankin nyt kovasti yrittää parantaa tapani ja ruveta kirjoittelemaan enemmän kaikkea järkevästä ei-niin-järkevään.

Tai jos lupaan vaan vaikka aloittaa kirjoittamisen. Näin.
Ei liian suuria lupauksia.

Olinkin tuossa helmikuun loppupäässä pienellä niinkutsutulla lomareissulla rakkaan ystäväni luona Oulussa pari viikkoa. Oli ihan huisi matka, tehtiin kaikkea hupsua javmieleenkiintoista, mitä mieleen nyt ehti juolahtaa, vietimme mm. yhden pakkaslauantain saunapiknikillä. Suomeksi siis haimme pitsaa kaupungilta ja söimme sen saunassa. So simple life. Varpaiden lämmitteleminen, pitsan hotkiminen ja henkevien jutteleminen
(ja vielä kaikki samaan aikaan) on tästä lähin niinkin suuri pyhä kolminaisuus, että suosittelen jokaiselle kokeiltavaksi!

Paljon leffoja, paljon naurua ja musiikkia.. Paljon unta (taisin ainakin joka toisena päivänä olla päiväunilla kun ystäväni saapui töistä) ja paljonpaljon uusia kokemuksia tuli koettua myös työharjoittelun puolella.

Nyt tylsähkön ja hieman masentavan arkeenpaluun jälkeen kyllä kaipaa niitä seurallisia iltoja ja nostalgisia levyraateja, missä kuuntelimme keskellä yötä läpi kaikenmaailman Gimmelit ja Tik Takit, huomaisimme olevamme molemmat myös Antti Tuiskun salafanittajia! Tai no, sen yhden biisin, ei muiden.. :D Siellä sitte tanssittiin ja hoilattiin kovaan ääneen lauluja, hymyilyttää vieläkin kun mietin sitä iltaa/yötä. Siinä oli naispoweria kerrakseen!

Ei saa unohtaa, kuinka paljon naisista löytyy voimaa, kun niitä oikein innostaa, 
ärsyttää, kannustaa tai rakastaa.

But remember: Don't poke the bear too much.


kuvat: Pinterest