Sarjaton

Katselin liian kauan ja ihastuin!

Iittalan 26-osainen Sarjaton-astiasarja tuo yhteen tunnettuja suomalaisia muotoiljoita. Karkea geometrisuus ja värikkäät kuviot ovat saaneet väistyä selkeiden, pyöreiden muotojen ja hentojen värien tieltä. Ja minä tykkään.

Astiasto melkeinpä henkii maanläheisyyttä ja tietynlaista upeaa, vaatimatonta kauneutta.

Tekijöiden mukaan tämä astiasto onkin uusi, moderni tulkinta suomalaisuudesta ja suomalaisista traditioista.Ja jos tulos on tämä, haluan nähdä tulevaisuudessakin lisää suomalaisten kärkimuotoilijoiden yhteistyötä!

Astiasarjan muotoilusta ovat vastanneet Harri Koskinen ja Aleksi Kuokka.

Keraamisten astioiden ja puualustan muotoilu ovat Koskisen käsialaa ja juomalasin on Kuokan suunnittelema. Metsä- ja lettikuviot ovat taiteilleet designstudio Musutan Timo ja Jopsu Ramo sekä perinnekirjontaa lähentelevän kuvioinnin takana ovat Samujin Samu-Jussi Koski ja Hennamari Asunta.

Tämä (minulle ainoa ja oikean värinen) 

vaaleanpunainen muki on erityinen suosikkini 

(Äitille joululahjavinkiksi).

 Tuleeko jollakulla muullakin myös mieleen

 sellainen itämaisuuteen ja japanilaistyyliseen taipuva astiamuotoilu?

Vaikka en voi väittää, etteikö koko astiaston haaliminen ja tunkeminen johonkin asunnon nurkkaan olisi käynyt mielessä jo kymmeniä kertoja. Onneksi himoani hillitsee se, että astiastoa on saatavissa vasta syyskuussa. Törmäsin kuitenkin pariin saksalaiseen nettikauppaan, jossa tuotteita voi jo ostaa. Vaikkakin ne lähetetään noin 90:n päivän kuluttua perille. 

 Tekisi mieli halata tuota mukia, niin pehmeältä se näyttää.

Tuleekohan syyskuusta minun jouluni?

Ihastuitko sinäkin?

Katsokaapas vielä Sarjaton-sarjan ihastuttava video kotisivuilta!

Videolla uiskentelee myös postauksen yläosassa näkyvä mukava fisukka.

Kuvat: Iittala

"Saako täällä tarjoilua ollenkaan?"

Aurinkoista iltapäivää! Onkohan tämä ensimmäinen kerta, kun kirjoittelen normaalien ihmisten aikoihin tänne. Juhlavan tuntuinen hetki.

Unohdin muuten näyttää, mihinkä törmäsin viikonloppuna:

Kyllä, tarjoiluvaunuun! Pitipä semmoinenki sitte raahata tänne jo valmiiksi tavarantäytteiseen

 kotiin. Vaikka eihän mun mitään pitänyt ostaa, mutta se on vähän sama viedä mut kauppaan ku heittää koiraa nakeilla nassua päin..

Ja kotona vallitsee hirveä kaaos - mikä siinä oikein on, että aina kun on sotkuista niin tekee mieli kuvata. Tai aina kun kuvaan, on sotkuista, onhan sekin hyvin mahdollista..

Koitin kuitenkin parhaani mukaan välttää rojujen osumista kuvaan, edes yritin! :D

En edes muista, kuinka kauan olen pyörillä kulkevaa tarjoiluvaunua himonnut, muutaman vuoden nyt ainakin. Kympillä tuon sitte sain kun Kontista löysin, aika jees tuo hintalaatu-suhde minusta.

Yleensä kaikki mihin kosken tai ihastun, maksaaki sitte yhden tai parikin nollaa liikaa..

Edelleenkin himoitsen vielä vähän suurempaa vaunua, mutta tämä sopii hyvin matkaamaan nämä muutamat säästövuodet kanssani ennen isomman hankkimista.

Opiskelijasta työssäkäyväksi - pikkuvaunusta isompaan tarjoiluvaunuun, 

eikös se ole kaikille ihan normaali ja tuttu elämänvaihe?

Joulu tuo shoppailun vai shoppailu tuo joulun?

Ostelen suht harvoin mitään netistä, koska olen enemmän hypistelijäluonne, minun tarvitsee nähdä tuote livenä ennen kuin olen vakuuttunut. Jep, olen juuri se tyyppi kaupassa, joka lääppii kaikkea tielleen osuvaa! Itseasiassa aika hämmentävää, etten muista milloin viimeksi oisin ollu oikein kunnolla kaupungilla pyörimässä.

Kaupoissa kiertelyssä on myös jotain sellaista hauskaa löytöretkeilyn makua, vaikkei mitään välttämättä tulisikaan kotiin asti kannettua. Jo kauniiden esineiden tai vaatteiden katsominen ja tunnustelu riittää saamaan hyvän mielen, sanoo luottokortiton materialisti..

Hmmkrhm

Tosiaan netissä shoppailun vähyys johtunee oikeasti suurimmaksi osaksi siitä, että himoitsen kaikkea maan ja taivaan välitä ei-Suomesta, eli jostain hyyyviiiin kaukaa.

Ja Far Far Away Landista osteluunhan tarvitaan usein luottokortti, millaista minulla, onneksi, ei ole. Joten useimmiten päädyn siihen lopputulokseen, että ihastun, rakastun, löydän jotain aivan mahtavaa joltakin nettisivulta, lisään linkin Suosikit-kansiooni ja Niin ja tietysti pyyhin ruudun hengityshuuruista ja nenänjäljistä.

Nyt kuitenkin päätin palkita itseni (en tiedä mistä) asialla, jota olen jo pitkään katsellut kaduilla, kaupoissa, koulussa ja jopa metsissä. Todella pitkään. Ja kun lopulta päätin tämän hankkia, meni sitten vielä pari kuukautta värin päättämiseen ja siihen, että aina kun olin valmis tilaamaan omani, oli tuote loppunut varastosta..

Joten kaiken sen pähkäilyn ja otsan kurtistelun jälkeen päädyin aina uudestaan siihen yhteen väriin, joka miellytti eniten silmää, joten sen täytyi olla oikea valinta. Jännityksellä sitte odoteltiin paketin saapumista postiin ja sitä, että olisko se väri yhtä ihana kuin kuvissa.

Ja se on just eikä melkein perfect!

Joko arvasit mistä paketista on kyse? ;)

Aivan, Kånken asettautui

 nyt minunkin asuntooni!

Ja vastaus otsikkoon: Joulu tuo ehkä shoppailun, mutta se ei todellakaan ole minun arvoasteikollani välttämättömyys. Ruokaa ja seuraa kiitos minulle jouluksi! Ja suklaata.

Ja pitäis varmaan hankkia jouluvalot, asunto ei näytä yhtään jouluiselta ilman jonkinlaista säihkettä.