Hello Santa,

Huh

Joulu tuli ja joulu meni niin nopeaan, ettei ehtinyt edes piparkakkutaloa koota ja koristella! 
Siitä tulee sitten mukavasti uudenvuoden karkkitalo.

Joulu tosiaan meni todellakin ihan hurahtaen ohi, mutta mukavaa lomailua se oli. Leppoisia päiviä, jolloin syötiin, levättiin, syötiin ja nukuttiin ja sitten taas syötiin.. Ja mikä parempaa olisikaan jouluna kuin ne mahtavat ruoat, joiden syöminen jatkuu päivästä toiseen, aivan mahtava uutinen suurelle kinkun ja laatikoiden ystävälle, joka on äärettömän laiska tekemään ruokaa itsellee. Ikinä.

 Jouluapurini

Ruokaa oli, sitä riitti muutaman päivän. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja vaikka rakastankin mahdottomasti näitä jouluherkkuja, kyllä minullekin tulee jossain vauheessa se pieni ilo siitä, että joulu ja jouluruoat koetaan vain kerran vuodessa.


Se on vähän sama tilanne mämmin kanssa: sen syömistä odottaa niin paljon jo ennen pääsiäistä, mutta kuitenkin samalla iloitsee siitä, että se ei ole mikään ympärivuotinen perinneruoka. Pari vuotta sitten menin kerran hehkuttamaan eräälle sukulaiselle siitä, kuinka paljon pidän mämmistä ja voisin syödä sitä alinomaa jälkiruokana. No, seuraavana synttärinä sitte sainkin yllätyspaketin hienoon nauhaan käärittynä: kaksi laatikollista mämmiä! Olin onnesta mykkä.Sitä nautinnollista hurmiota riittikin sitte sen yhden laatikollisen verran (kukaan ei suostunut tässä herkuttelu-urakassa minua auttamaan, joten vedin kirjaimellisesti koko laatikon itsekseni), toiseen en edes minä en enää kyennyt. Parin kuukauden päästä pääsiäisenä jätinkin jostain syystä mössöt suosiolla muille, minun mämmivarastoni oli siltä vuodelta täytetty jo tammikuussa.

Peekaboo!

 Mitäs muuta jouluun, eipä oikeastaan kuin hyvää seuraa, ihanan järkeviä joululahjoja, kaksi kissaa, Scrabble-taistelut ja viisisataamiljoonaa elokuvaa, joita katseltiin niin suoraan telkusta kuin (ah niin ihanalta) tallentavan digiboksin nauhalta. Leffa aamulla, leffa iltapäivällä ja ehkä jopa vielä leffa ennen nukkumaanmenoa. Sohvaan taisi jäädä ikuisen peffanpainaumat minusta, hahaha. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan!

 Semmoinen pikkunen joulu ja tunnelmaselostus. Iloa, rauhaa ja myrskyjä, jotka eivät meitä häirinneet millään lailla, läheltä meni kyllä sähköt melkein vuorokaudeksi ja puita oli kaatunut. Pienellä kinkunsulatuslenkillä ollessani tuntui välillä taas vähän Maija Poppanen-fiilikseltä, kun tuuli tarttui talvitakin massiiviseen karvahuppuun! Hyvä hetki opetella lentämään.

 Harvoin sitä jouluna saa saapastella ympäriinsä ilman pakkasta, saati lunta..  

Tulee vähän mieleen jonkinmoiset psykologiset testit: "mitä näet kuvassa?"
- No tuota, kasan lintuja..?

Ikkunat

Sateisesta kelistä viis, tässä sekalaisia kuvia, jotka inspiroivat minua juuri nyt.

Suurin osa kuvista ovat tietysti loft-asunnoista, joiden tehdasmaisia ikkunoita ei voi muuta kuin

ihastella ja kuolata, jos ylettyisin.

Mitä kaikkea noihin kattoparruihin voikaan kiinnittää!

 Kauniita tai yksinkertaisia lamppuja sikinsokin roikkumaan ja juhlapäivinä voisi kiinnittää kaikenlaisia koristeita ja nauhoja tai vaikka höyheniä ihan vaikka omaksi iloksi.

Haluan tämmöisen, heti (kirjoitin joululahjalistaankin, oikeasti)

Ja tämmöisen

No tähän tarvittaisiin aaaaika pitkät tikkaat, jos haluaa verhot ripustaa.

Toisaalta, kuka haluaisi piilottaa näin mahtipointiset ikkunat!

ikkunaluukku ja kattoparrut, voiko parempaa olla.

Ja siellä joku teki jo työtä käskettyä ripustelun suhteen!

kuvat

I'm a kitty cat and I dance dance dance and dance..

Viime päivät ovat taas olleet niin toiminnantäyteisiä ja fiilikset ovat pomppineet aikalailla lattiasta kattoon. Perjantai-aamupäivä lähti todella mukavasti käyntiin kun yllätyksekseni huomasin tallustelevani toimiston ikkunan ohi, josta joku tuijotti minua takaisin. Pysähdyin, korjasin katseeni uudestaan ikkunaan: siinähän möllötti ilmielävä kissa, joka yritti sovittaa itseään patterin päälle! Olihan sitä nyt pakko jäädä hetkeksi pällistelemään, kun keskellä kaupunkia ja ihmisten hälinää siinä yksi vaan koittaa ikkunan toisella puolella saada takamuksena ja tassunsa mahtumaan mukavasti patterin päälle ja alkaa nukkumaan. Selvästi häiritsimme siinä seisoessamme hänen puuhailijaan, joten päätimme jatkaa matkaamme jouluostoksia tekemään.

Kun vielä myöhemmin ajoimme autolla tämän samaisen toimiston ohi, yritin nähdä uuden leppoisan ystävämme vielä edes pienen vilauksen verran. Siellä se tepasteli patterin päällä niin, että pelkät jalat näkyivät jonkin mainoksen ja patterin välistä, voi että ku olis ollut kamera mukana! Todella huvittava ilmestys.

Joululahjojen etsintöjen välissä kävimme myös katselemassa läpi eläinkaupan puput, marsut, käärmeet ja kalat ihan omaksi iloksemme. Tuli taas semmoinen olo, että olisi aivan ihanaa saada pientä karvaista elämää omaankin kotiin. Toisaalta kissavauva-kuumeen voittaa tällä hetkellä empatia sitä ressukkaa kohtaan, joka tänne pieneen majaani joutuisi, sillä eihän tämmöisessä yksiössä pääse kuin kääntymään ympäri.

Mielestäni kissa tai koira tarvitsee paljon enemmän tilaa kuin pelkän yksiön verran liikkumavaraa, joten nämä perheenlisäykset tulevat jäämään vielä jonkinmatkaa tulevaisuuteen suunnittelutasolle. Ehkä sitten joskus kun muuttaa isompaan asuntoon.

kuva

Juuri nyt suurena unelmana olisi saada omaksi pienen pieni harmaa tai sininen ↑ brittiläinen kissanpentu (tai tuttavallisemmin pölypallo, sillä siltä se minusta näyttää, hurmaavalta sellaiselta). En likemmin ole kiinnostunut rotukissoista, mutta tuon rodun mielenkiintoinen muhkea ja leppoisa olemus kiehtovat minua hurjasti. Ehkä muutama tusina maatiaisia ja yksi rotukissa tähän talouteen olisi joskus tulevaisuudessa sopiva yhtälö.

Tällaisina aikoina en ikimaailmassa uskaltaisi edes vilkaista Turun eläinsuojeluyhdistyksen suuntaankaan saati kävellä sisään, sillä sieltä en pääsisi ulos kuin viisi kissaa kainalossa, yksi pään päällä ja vielä yksi sullottuna paidan alle. Eihän niitä voisi sinne jättää häkkeihin yksin istumaan, kun minulla olisi koti, ruokaa ja syli tarjottavana! Onneksi sain viettää viikonlopun perheeni kahden muhkean kissan välissä. Niissä riiti hetkeksi hipsuttelemista. 

Oon kyllä niin kissaihminen päästä varpaisiin, ei koirissa mitään pahaa ole, mutta kissat vaan osaavat pyörittää minut 
anturansa ympäri vain yhdellä katseella tai hännännostolla.

kumma, ettei meidän kaikkiruokaiset ymmärtäneet piparien päälle ollenkaan. 

Ehkä parempi niin.

Mutta sitten muihin maisemiin!

Lauantai-ilta tai enemmänkin yö meni pipareita leipoessa. Pääsin myös vihdoin testaamaan uusia piparkakkumuottejani, jotka hankin tämän vuoden Habitare-messuilta.Sateenvarjon muotoiset piparit ovat niin pieniä rääpäleitä, ettei niitä voi oikein enää edes laskea pipareiksi. Vaikka suloisia niistä tuli, mulle tulee vähän Maija Poppanen mieleen.

Krokotiilimuotti on aika räyh

Viikonloppuun kuului myös roundin tekeminen Designmyyjäisissä, vanhan torin joulumyyjäisissä sekä muutamassa muussa kaupassa. Jokaisesta löytyi jotakin, ja aionkin esitellä muutamia uusia löydöksiäni kunhan saan tavarat kuvattua. Kaikkea löytämääni en tietysti esittele, koska osasta tulee joululahjoja! 

H&M:ssä on myös tultu sahattua parin päivän sisällä moooooneesti, koska rakas ystäväni Maija lähetti minulle tuolta pohjolasta alennuslipun kyseiseen liikkeeseen ja kortin voimassaoloaika loppui tänään. Paniikissa sitten etsiskelin mahdollisia vaate-ehdokkaita ja lopulta mukaani lähti parikin paitaa kaappini täytteeksi ja itseni iloksi. Aluksi vähän Kiitos vielä Maijalle tästä ihanasta yllätyksestä! Viimeksi on varmaan tullut ostettua uutta vaatetta itselle joskus syksyllä koulun alkamisen jälkeen, kun sillon oli vielä aikaa juosta kirppareilla ainakin kerran kuussa.. 

Mutta niinhän se yleensä menee, että jos on aikaa kierrellä kaupoissa, ei ole rahaa tai jos taas on, niin ei ole aikaa kierrellä kaupungilla? 


Mutta nyt on aika Nelosen sunnuntaileffan: Tuplamorsian.
Oon ollut ihan onneni kukkuloilla tästä Colin Firth-viikonlopusta ja SITTE vieläpä samaan
elokuvaan pistetään vielä toinenkin hurmaava herramies: Jefrey Dean Morgan, jonka minä 
tunnen paremmin Greyn anatomian sydänsairaana miehenä Denny Duguettena. 
Se oli monen päivän itkut ja surut kun Denny-hahmo poistui sarjasta, nyyh.
Miksi muuten melkein kaikki Morganin näyttelemät hahmot kuolevat/ovat kuolleet sarjassa?
Mahtaa olla itkettänyt monia muitakin naisia..



Mutta nyt toivottavasti hyvää viihdettä ja romantiikkaa ja varsinkin mieskarismaa luvassa!

muut kissakuvat: Pinterest.com

Erilainen lumilyhty

Harmi ettei voikukkapallukat selviä ikinä talveen asti. Niistä sais tehtyä aika sievän ja erilaisen jolukoristeen. Heti aloin pohtimaan, että mitä tapahtuisi pallukalle, jos siihen suihkuttaisi hivenen hiuslakkaa..

 Nyt voisi tehdä tallennettujen suosikkisivustojen ja -sivujeni suursiivouksen näin vuoden viimeisen koulupäivän kunniaksi. Ajattelin niitä ideoita tännekin laitella, mutta hienon kuvakollaasin rakentaminen ei onnistunutkaan niin helposti kuin luulin. Lataamani ohjelma ei oikein toimi haluamallani tavalla, joten lahjavinkit saavat ainakin tältä erää näyttämättä, toivottavasti ehtisin vielä ennen joulua niistä postaamaan, jos joku vaikka poimisikin keräämistäni tavaroista jonkin hyvän lahjaidean!

Ei ole minun tietokoneviikkoni nyt ollenkaan.

Mutta ainakin nyt on loma!

kuva

En osaa mennä nukkumaan

Ihan kuin odottaisi joulupukkia, mutta ei kuitenkaan.

kuva

! Uuups

En tiedä mitä tein, mutta ainakin melkein kuukauden takaiset monen tunnin blogin hiomiset meni yhdellä puhalluksella roskikseen, kun klikkasin jotain väärää nappia ja FIU - kaikki tipotiessään! Näkyi vain jotain ihmeellisiä kuvakollaaseja mosaiikkimuodossa ja muuta hyvinhyvin outoa. En enää ikinä paina Kokeile päivitettyä Blogger-käyttöliittymää, 
en ennen kuin opin vaikka IT-neroksi 

Kyllä hymyilyttää, melkein.. Jotain kummallista kuitenkin tein, sillä sen paniikillisen 23 minuutin aikana
katsojamäärät nousivat kymmenkertaisiksi. Se ei siis ole niin paljon kuin miltä kuulostaa, 
satuinpahan kurkkaamaan tilastoihin. :D

Olenpahan aikamoinen sukka näissä asioissa.

Pinterest.com

Sukista puheenollen, olen aina halunnut tehdä sukka-apinan!

Kertokaa ystäväiseni, jos tiedätte hyvän sukka-apinaohjeen poropeukalolle

Vaarana  tietysti on, että jokainen saa sitte semmoisen joululahjaksi, hi.

Turku Design (right) Now!

Tänään pompsahdin aikaisin ylös, sillä tänään pitää saada paljon aikaiseksi ja montamonta sivua/kirjaa on vielä lukematta. Toiseksikin heräsin aikaisin siksi, että ehdin jollain lukutauollani vielä piipahtaa nopeasti Turku Design Now -joulumyyjäisiin, luvassa on kuuleman mukaan tarjouksia ja uutuuksia.

Toivottavasti en nyt HIRVEÄN paljon löydä mitään ihanaa ja tietysti ekstrakallista, koska jouluna kuluu muutenkin ylimääräisesti rahaa, mutta pakko on sen verran impulsiivinen henkilö olla, etten sentään lompakkoa hylkää kotio!

Haluaisin ainakin tämän kaitaliinan nähdä oikein livenä, siinäpä ihan kiva idea pukea pöytä jouluna,
 vastaan yleistä luuloa, yllätykseksi sinisellä. Tykkään kyllä kovasti tuosta printistä ja sen supisuomalaisista eläinhahmoista.Tarkkaan katsottuna kuvasta näyttää, että se olisi ristipistotyötä, very nice!

Yö metsässä -kaitaliina

Kahtotaan, mitäpä sieltä löytyy vai löytyykö mitään! 

They've got catfish on the table

Onpas ollut hektistä aikaa kun ei edes koneella ehdi kirjoitella sen suurempia!

Vielä olis muutama päivä koulua ja yksi tentti edessä. Kohta alkaa joululoma ja mitä se tarkoittaa: ylitsevuotavasti aikaa keskittyä sisustuksen kaikenmoisiin muotoihin ja kaiken maailman turhanpäiväiseen unelmointiin, suunnitteluun ja etsimiseen. Voi katsella paljon leffoja ja voi vain olla ja valvoa myöhään. Voi avata kaikki lukot päästä ja tehdä aivan jotain muuta kuin aina-niin-järkeviä kouluhommia. Ja kyllä jotain pientä puolikasta rohkeaakin pitää sitte johonkin päivään lisätä, pitää vaan keksiä mitä :) 

pistin linnutkin lentelemään, vihdoin on jouluvalot ikkunassa!

Eilinen, tai oikeastaan edellispäivä, tuo perjantai oli samalla niin ihanan lämmin ja samalla hyvin väsynyt ja levoton. Aamulla oli hirveä väsy ja päivällä sitte ku piti tiettyyn kellonaikaan mennessä soittaa eräs puhelu, ja tietysti kaikki kerrat tuuttasi vaan varattua, ni päätin että otan ilon irti ja kun kerran oli tunti aikaa, pistin herätyskellon soittamaan kymmenen minuutin välein, nukuin hetken ja yritin soittaa taas, ja nukuin taas seuraavat 10 minuuttia. Tätä sitten jatkuikin kokonaisen tunnin verran.. Ja kyllähän sieltä vastattiinkin, viis minuuttia ennen määräajan umpeutumista!

Onneksi ilta sitten korvasi koko nuutuneisuuspäivän: illalla vietettiin ihanassa porukassa pikkujouluja, ai että tuli hyvä mieli ku näki taas vanhan ryhmärämän koossa! Ihana, rento tunnelma ja mahtavia juttuja, voi näitä lisää!<3

Tajusin tässä muuten pienen pääni kanssa mietiskellessäni yhden jutun.

Uskomatonta, että oon sepustellu tänne kaikenlaista jo muutaman viikon ajan ja en ole kirjoittanut vielä yhtäkään sanaa sisustamisesta! Sehän kuitenkin oli mulle se main theme, mistä aina unelmoin tehdä blogin! Ehkä tossa loman aikana olis vähän aikaa availla kaikki nuo sadat tallennetut suosikki-sivut ja alkaa niitä täällä jakamaan. Tämä on kuitenkin sellainen asia ja aihealue, jota mietin jatkuvasti ja piirtelen mieleeni suurensuuria suunnitelmia tulevista kodeista ja niiden hauskoista elementeistä. Toivottavasti joskus toteutankin jotain, hehheh.

Kyllä joudutte kärsimään ainakin muutaman klassikkotuotteen ja nettilöydöksen verran!:D

Fiilis on nyt hyvä-huono/en osaa kuvailla, mutta Walking in Memphisia on tullut kuunneltua tänään paljonpaljon, gosh, se on niin kaunis kappale, että pakko laulaa mukana ja tehdä pienimuotoisia kärrynpyöriä sängyn päädystä toiseen (pää osui jo yhteen hyllynkulmaan).

En kuitenkaan jaksa sitä pistää tähän, koska en löydä sitä Youtubesta sen miehen laulamana, millaisena siitä eniten tykästän. pistänpä teille SMG:n Näin minä vihellän matkallani, koska semmoinen fiilis on nyt päällä: kummallinen, surullinen ja myös iloinen ja kutkuttavan omalaatuinen. Mahtava bändi ja mahtava biisi.

Polkupyörällään voi jopa päästä jotain viittäkymppiä, jos polkee oikein kovaa eikä käytä jarruja

Eilen seitsemän aikaan polkiessani tuhatta ja sataa kohti kauppaa huomasin vesilätäköiden jäätyneen ja asfaltin kimmaltavan varoittavaan sävyyn nastattomille pyöränrenkailleni. Nyt alkaa viimein olla polkupyörälaulut lauleltu tältä vuodelta! Se tietää siis aikaisempaa heräämistä aamuisin..

Eilinen päivä oli kyllä niin toiminnantäytteinen, että tuli vietettyä melkein 12 tuntia pelkästään jalkojen päällä. Töiden jälkeen hiippasin vielä kaverin kanssa Ikeaan nopealle pyörähdykselle, ja siitä sitten vielä jouluvaloja etsimään iltani piristykseksi.

Ja kuinkas viikonloppu sujui?

Itse käväisin lauantaina kurkistamassa Taika-festivaaliin, joka oli järjestetty kansainvälisen vammaisten päivän kunniaksi. Festivaali tarjosi monenlaista taidetta ja siellä esiintyivät mm. punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivät, KAAOS Company-tanssiryhmä ja viittomakielinen rap-artisti Sigmark. Tunnelma paikan päällä oli lämmintä ja katsojia riitti, ja Idän Ellien itämainen tanssiesitys sai minutkin muistelemaan tanssikuvioita ja ihania kolikkohuiveja! Mutta suurin syy paikallaolooni oli illan pääesiintyjä Signmark, joka vetikin hyvän keikan ja sai yleisön, ja varsinkin erään innokkaan pikkupojan lavan edessä oikein innostumaan! 

KAAOS Company

Signmark

Ihanaa nähdä pitkästä aikaa taas sellaista lavaenergiaa, joka innostaa yleisönkin mukaan!

Ja hyvää itsenäisyyspäivää!:)
Minä nyt sitte toteutin uhkaukseni ja oon löhönnyt suurimman osan päivää.
Tuntuu samalla turhalta sekä erittäin mukavalta!

Haba haba huu

Nyt alkaa kyllä tuntua, että ei pää kestä kauaa tätä jatkuvaa menoa ja meininkiä ja miljoonan asian 

hoitamista per päivä. 

Menoamenoamennoa.. 

Toisaalta, onhan sitä kiva välillä kokeilla kepillä jäätä, että kuinka paljon ihminen jaksaakaan paahtaa 

vuorokaudessa ilman hengähdystaukoa.

Odottelen jo hyvinhyvin innokkaana tiistaita,koska silloin ei voi olla töitä, eikä koulua,

ja kaikesta muusta kieltäydyn kohteliaasti tai sanon harkitsevani asiaa. 

Sen päivän aion viettää todella, todella pitkään nukkuen, ja tehden ihan mitä vain huvittaa tehdä,

en aio lyödä yhtikäs mitään lukkoon, enkä sopia mitään. Menen vain fiiliksen mukaan.

Millonkohan sitä onkaan viimeksi saanut viettää päivän ihan itsensä kanssa 

ja vieläpä suunnitella kaikenlaisia päivän mahdollisuuksia? 

Muisti on hyvä, mutta lyhyt.

Viime viikko: 

"Täytyy tehdä sitä, Täytyy tehdä tuo..."

Ensi viikko: 

"Pakko tehdä nämä ja sitten tämä 

ja tuollakin Pitäisi käydä.."

Tiistain tavoitteet: 

1. Lue uusin Deko, jos haluat

2. Pistä musiikki/levy soimaan ja voit vaikka siivota, jos haluat

3. Innostu!

Onko kukaan muu huomannut, kuinka arkiset asiat saavat aina eteensä esimerkiksi sanan:pakko, pitää,

 täytyy.. tms. Tulee aika negatiivinen olo ja kaikki itsellekin tärkeä asia muuttuu pakkopullaksi 

ja vähemmän haluttavaksi tehdä. Mitä jos koittaisi kerrankin laittaa noiden sanojen tilalle esimerkiksi: 

haluan, voin, voisin.. Kuulostaisi jo paljon miellyttävämmältä!

Ainiin... No onhan tiistaina luvassa tietysti yksi etätehtävä vielä.. Great :D 

Voisin tehdä sen vaikka siivouksen lomassa!

Ja jouluvalot pitäis  haluan  käydä ettimässä!

Kuva