Grey-keskiviikko

Ostokset hoidettu ja postissa käyty!

Nyt istahdan sohvalle, otan herkut esille ja keskityn vain ja ainoastaan iki-ihanaan Greyn anatomian seurailuun. Melkeinpä ainoa tv-sarja, johon en ole pettynyt missään vaiheessa
 ja henkilöt vievät ihan mennessään. Ja mähän olen näitä, jotka eivät koskaan aikaisemmin 
ole tuijotelleet/tykänneet sairaalasarjoista, ja tässä ollaan.:D 

Jep, koti-iltaa parempaa en nyt osaa kuvitella! Tänään möllötystä, huomenna ehkä enemmän ahkerointia. 
Tai sitten ei. 
Huomenna tutustun enemmän kodin uuteen tulokkaaseen, 
nyt koitan illan aikana silotella siitä kaikki lytyt ja rypyt mitä ankea postimatka sille aiheutti.

Mutta nyt kukaan ei soita/häiritse mua ennen yhdeksää, hys..

Syssy

Vähän liian vilposta, mutta villapaidat on vielä vähän liikaa takin alla, frustration.

Huomenna luvassa vähän ostoksille juoksemista ja esseen tekoa, eli pimeällä liikkeelle ja

Voisi myös juhlistaa kohta alkavaa pikkulomaa (töitä tehden)!

Huomenna kohti kuukauden viimeistä päivää, sitte saa alkaa availemaan luukkuja ja suunnittelemaan huushollin supersiivousta.

Ja tottakai oon jo kirjoittanut joulupukille, kukapa ei? :D

Jos jaksaisi/ehtisi, tekis mieli lähteä vaeltelemaan ihan vaan johonkin suuntaan ja löytää uusia juttuja, uusia kuvia, uusia ideoita. Ehkä joku päivä repäsen.

 

Olotila vai aivojen asenneongelma?

Fiilis on tällä hetkellä vähän tämmöinen:

hienoisen uupunut

mukavuudenhalu hyvässä noususuhdanteessa

elämän pienet hyvyydet, lämpö ja nauttiminen = joulu mielessä

tässä tilanteessa ei pää kirjaan hautautuminen, mutta monisteisiinkin voi hukkua.

Kuvat

 Onneksi muutaman päivän loma lähenee!

It's raining

Sadetta riittää ja minä kiitän.

Keltaisilla saappailla tallustelu lupaa lämpöä paleleville varpailleni ja helpottaa joka-aamuisen ”mitkä kengät tänään?” -ongelmaa.

Mukavuudenhalua huipussaan, that's the way I like it.

Saappaille olisi kiva saada kaveriksi vielä sateenvarjo ja mielellään semmoinen, jota ei ihan joka talon nurkkaan unohtaisi. Tässäpä muutama hauska esimerkki, joihin olen törmännyt:

Sukellusveneen tyylisessä varjossa on jotain lapsekasta ja hurjan valloittavaa, olen myyty!

Jos sade masentaa, varjo ainakin muistuttaa myös aurinkoisemmista päivistä.

Tämä vaatisi perustallaajalta jo hieman rohkeutta 

(ja vaivaakin) kantaa pilviä päänsä päällä, mutta ehdottomasti 

pisteet lyömättömästä ideasta!

Kaksinhan aina kaunihimpi. (Mitenköhän hyvin tämä reagoi tuuleen..)

Nyt haluisin hankkia lapsen, jolle hankkisin tällaisen. 

Vaikka eihän sammakot ole lainkaan kiellettyjä aikuisiltakaan!

Ja lemmikille kanssa!

Tralalaa ja pilipilipom.

(Myönnän kyllä, että luntakin saa pian jo sadella.)

P.S. En oikein ymmärrä, miksi tuo tekstin julkaisuajankohta näyttää 11 h  myöhempää aikaa kuin oikea julkaisuaika. Sanoo hän, jonka pitäisi mennä jo nukkumaan..


Löysin, korjattu!

Puoliksi rohkea

Tämä pienehkö kuva ilmestyi ensimmäisenä nenäni eteen kun kirjoitin Googleen sanan seikkailu.

Se tuntui kuvastavan hyvin päässäni jo hetken kieppunutta myräkkää ja sekavuutta.

Tai oikeastaan se ehdotti enemmänkin ratkaisua tähän möllötys-olotilaan.

Kaipaan seikkailuja kuin muumipappa konsanaan!

Mutta millaista seikkailua kaipaan? En oikein vielä osaa sanoa.

Ylläolevan pikkuruisen kuvan lailla seikkailukin voi olla pieni, mutta sen merkitys voi olla suurensuuri pienelle ihmiselle. Enkä nyt tarkoita, että ihmisten ainoa vaihtoehto on tehdä hyppy joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti tuntemattomaan. Ehkä sitä voisi aloittaa pienemmistä seikkailuista ja koota niistä suuremman. Hyppy suoraan suureen seikkailuun ei kuulosta juuri nyt minun makuiseltani, ei ei..

Selvä.

Aloitan jostain hyvinhyvin pienestä, jostain minua mullistavasta!

”Voileipä tekee aina hyvää yöllä”

-Muumipappa (Muumipappa ja meri, 1965)