Sarjaton

Katselin liian kauan ja ihastuin!

Iittalan 26-osainen Sarjaton-astiasarja tuo yhteen tunnettuja suomalaisia muotoiljoita. Karkea geometrisuus ja värikkäät kuviot ovat saaneet väistyä selkeiden, pyöreiden muotojen ja hentojen värien tieltä. Ja minä tykkään.

Astiasto melkeinpä henkii maanläheisyyttä ja tietynlaista upeaa, vaatimatonta kauneutta.

Tekijöiden mukaan tämä astiasto onkin uusi, moderni tulkinta suomalaisuudesta ja suomalaisista traditioista.Ja jos tulos on tämä, haluan nähdä tulevaisuudessakin lisää suomalaisten kärkimuotoilijoiden yhteistyötä!

Astiasarjan muotoilusta ovat vastanneet Harri Koskinen ja Aleksi Kuokka.

Keraamisten astioiden ja puualustan muotoilu ovat Koskisen käsialaa ja juomalasin on Kuokan suunnittelema. Metsä- ja lettikuviot ovat taiteilleet designstudio Musutan Timo ja Jopsu Ramo sekä perinnekirjontaa lähentelevän kuvioinnin takana ovat Samujin Samu-Jussi Koski ja Hennamari Asunta.

Tämä (minulle ainoa ja oikean värinen) 

vaaleanpunainen muki on erityinen suosikkini 

(Äitille joululahjavinkiksi).

 Tuleeko jollakulla muullakin myös mieleen

 sellainen itämaisuuteen ja japanilaistyyliseen taipuva astiamuotoilu?

Vaikka en voi väittää, etteikö koko astiaston haaliminen ja tunkeminen johonkin asunnon nurkkaan olisi käynyt mielessä jo kymmeniä kertoja. Onneksi himoani hillitsee se, että astiastoa on saatavissa vasta syyskuussa. Törmäsin kuitenkin pariin saksalaiseen nettikauppaan, jossa tuotteita voi jo ostaa. Vaikkakin ne lähetetään noin 90:n päivän kuluttua perille. 

 Tekisi mieli halata tuota mukia, niin pehmeältä se näyttää.

Tuleekohan syyskuusta minun jouluni?

Ihastuitko sinäkin?

Katsokaapas vielä Sarjaton-sarjan ihastuttava video kotisivuilta!

Videolla uiskentelee myös postauksen yläosassa näkyvä mukava fisukka.

Kuvat: Iittala

I'm a kitty cat and I dance dance dance and dance..

Viime päivät ovat taas olleet niin toiminnantäyteisiä ja fiilikset ovat pomppineet aikalailla lattiasta kattoon. Perjantai-aamupäivä lähti todella mukavasti käyntiin kun yllätyksekseni huomasin tallustelevani toimiston ikkunan ohi, josta joku tuijotti minua takaisin. Pysähdyin, korjasin katseeni uudestaan ikkunaan: siinähän möllötti ilmielävä kissa, joka yritti sovittaa itseään patterin päälle! Olihan sitä nyt pakko jäädä hetkeksi pällistelemään, kun keskellä kaupunkia ja ihmisten hälinää siinä yksi vaan koittaa ikkunan toisella puolella saada takamuksena ja tassunsa mahtumaan mukavasti patterin päälle ja alkaa nukkumaan. Selvästi häiritsimme siinä seisoessamme hänen puuhailijaan, joten päätimme jatkaa matkaamme jouluostoksia tekemään.

Kun vielä myöhemmin ajoimme autolla tämän samaisen toimiston ohi, yritin nähdä uuden leppoisan ystävämme vielä edes pienen vilauksen verran. Siellä se tepasteli patterin päällä niin, että pelkät jalat näkyivät jonkin mainoksen ja patterin välistä, voi että ku olis ollut kamera mukana! Todella huvittava ilmestys.

Joululahjojen etsintöjen välissä kävimme myös katselemassa läpi eläinkaupan puput, marsut, käärmeet ja kalat ihan omaksi iloksemme. Tuli taas semmoinen olo, että olisi aivan ihanaa saada pientä karvaista elämää omaankin kotiin. Toisaalta kissavauva-kuumeen voittaa tällä hetkellä empatia sitä ressukkaa kohtaan, joka tänne pieneen majaani joutuisi, sillä eihän tämmöisessä yksiössä pääse kuin kääntymään ympäri.

Mielestäni kissa tai koira tarvitsee paljon enemmän tilaa kuin pelkän yksiön verran liikkumavaraa, joten nämä perheenlisäykset tulevat jäämään vielä jonkinmatkaa tulevaisuuteen suunnittelutasolle. Ehkä sitten joskus kun muuttaa isompaan asuntoon.

kuva

Juuri nyt suurena unelmana olisi saada omaksi pienen pieni harmaa tai sininen ↑ brittiläinen kissanpentu (tai tuttavallisemmin pölypallo, sillä siltä se minusta näyttää, hurmaavalta sellaiselta). En likemmin ole kiinnostunut rotukissoista, mutta tuon rodun mielenkiintoinen muhkea ja leppoisa olemus kiehtovat minua hurjasti. Ehkä muutama tusina maatiaisia ja yksi rotukissa tähän talouteen olisi joskus tulevaisuudessa sopiva yhtälö.

Tällaisina aikoina en ikimaailmassa uskaltaisi edes vilkaista Turun eläinsuojeluyhdistyksen suuntaankaan saati kävellä sisään, sillä sieltä en pääsisi ulos kuin viisi kissaa kainalossa, yksi pään päällä ja vielä yksi sullottuna paidan alle. Eihän niitä voisi sinne jättää häkkeihin yksin istumaan, kun minulla olisi koti, ruokaa ja syli tarjottavana! Onneksi sain viettää viikonlopun perheeni kahden muhkean kissan välissä. Niissä riiti hetkeksi hipsuttelemista. 

Oon kyllä niin kissaihminen päästä varpaisiin, ei koirissa mitään pahaa ole, mutta kissat vaan osaavat pyörittää minut 
anturansa ympäri vain yhdellä katseella tai hännännostolla.

kumma, ettei meidän kaikkiruokaiset ymmärtäneet piparien päälle ollenkaan. 

Ehkä parempi niin.

Mutta sitten muihin maisemiin!

Lauantai-ilta tai enemmänkin yö meni pipareita leipoessa. Pääsin myös vihdoin testaamaan uusia piparkakkumuottejani, jotka hankin tämän vuoden Habitare-messuilta.Sateenvarjon muotoiset piparit ovat niin pieniä rääpäleitä, ettei niitä voi oikein enää edes laskea pipareiksi. Vaikka suloisia niistä tuli, mulle tulee vähän Maija Poppanen mieleen.

Krokotiilimuotti on aika räyh

Viikonloppuun kuului myös roundin tekeminen Designmyyjäisissä, vanhan torin joulumyyjäisissä sekä muutamassa muussa kaupassa. Jokaisesta löytyi jotakin, ja aionkin esitellä muutamia uusia löydöksiäni kunhan saan tavarat kuvattua. Kaikkea löytämääni en tietysti esittele, koska osasta tulee joululahjoja! 

H&M:ssä on myös tultu sahattua parin päivän sisällä moooooneesti, koska rakas ystäväni Maija lähetti minulle tuolta pohjolasta alennuslipun kyseiseen liikkeeseen ja kortin voimassaoloaika loppui tänään. Paniikissa sitten etsiskelin mahdollisia vaate-ehdokkaita ja lopulta mukaani lähti parikin paitaa kaappini täytteeksi ja itseni iloksi. Aluksi vähän Kiitos vielä Maijalle tästä ihanasta yllätyksestä! Viimeksi on varmaan tullut ostettua uutta vaatetta itselle joskus syksyllä koulun alkamisen jälkeen, kun sillon oli vielä aikaa juosta kirppareilla ainakin kerran kuussa.. 

Mutta niinhän se yleensä menee, että jos on aikaa kierrellä kaupoissa, ei ole rahaa tai jos taas on, niin ei ole aikaa kierrellä kaupungilla? 


Mutta nyt on aika Nelosen sunnuntaileffan: Tuplamorsian.
Oon ollut ihan onneni kukkuloilla tästä Colin Firth-viikonlopusta ja SITTE vieläpä samaan
elokuvaan pistetään vielä toinenkin hurmaava herramies: Jefrey Dean Morgan, jonka minä 
tunnen paremmin Greyn anatomian sydänsairaana miehenä Denny Duguettena. 
Se oli monen päivän itkut ja surut kun Denny-hahmo poistui sarjasta, nyyh.
Miksi muuten melkein kaikki Morganin näyttelemät hahmot kuolevat/ovat kuolleet sarjassa?
Mahtaa olla itkettänyt monia muitakin naisia..



Mutta nyt toivottavasti hyvää viihdettä ja romantiikkaa ja varsinkin mieskarismaa luvassa!

muut kissakuvat: Pinterest.com

Turku Design (right) Now!

Tänään pompsahdin aikaisin ylös, sillä tänään pitää saada paljon aikaiseksi ja montamonta sivua/kirjaa on vielä lukematta. Toiseksikin heräsin aikaisin siksi, että ehdin jollain lukutauollani vielä piipahtaa nopeasti Turku Design Now -joulumyyjäisiin, luvassa on kuuleman mukaan tarjouksia ja uutuuksia.

Toivottavasti en nyt HIRVEÄN paljon löydä mitään ihanaa ja tietysti ekstrakallista, koska jouluna kuluu muutenkin ylimääräisesti rahaa, mutta pakko on sen verran impulsiivinen henkilö olla, etten sentään lompakkoa hylkää kotio!

Haluaisin ainakin tämän kaitaliinan nähdä oikein livenä, siinäpä ihan kiva idea pukea pöytä jouluna,
 vastaan yleistä luuloa, yllätykseksi sinisellä. Tykkään kyllä kovasti tuosta printistä ja sen supisuomalaisista eläinhahmoista.Tarkkaan katsottuna kuvasta näyttää, että se olisi ristipistotyötä, very nice!

Yö metsässä -kaitaliina

Kahtotaan, mitäpä sieltä löytyy vai löytyykö mitään! 

Polkupyörällään voi jopa päästä jotain viittäkymppiä, jos polkee oikein kovaa eikä käytä jarruja

Eilen seitsemän aikaan polkiessani tuhatta ja sataa kohti kauppaa huomasin vesilätäköiden jäätyneen ja asfaltin kimmaltavan varoittavaan sävyyn nastattomille pyöränrenkailleni. Nyt alkaa viimein olla polkupyörälaulut lauleltu tältä vuodelta! Se tietää siis aikaisempaa heräämistä aamuisin..

Eilinen päivä oli kyllä niin toiminnantäytteinen, että tuli vietettyä melkein 12 tuntia pelkästään jalkojen päällä. Töiden jälkeen hiippasin vielä kaverin kanssa Ikeaan nopealle pyörähdykselle, ja siitä sitten vielä jouluvaloja etsimään iltani piristykseksi.

Ja kuinkas viikonloppu sujui?

Itse käväisin lauantaina kurkistamassa Taika-festivaaliin, joka oli järjestetty kansainvälisen vammaisten päivän kunniaksi. Festivaali tarjosi monenlaista taidetta ja siellä esiintyivät mm. punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivät, KAAOS Company-tanssiryhmä ja viittomakielinen rap-artisti Sigmark. Tunnelma paikan päällä oli lämmintä ja katsojia riitti, ja Idän Ellien itämainen tanssiesitys sai minutkin muistelemaan tanssikuvioita ja ihania kolikkohuiveja! Mutta suurin syy paikallaolooni oli illan pääesiintyjä Signmark, joka vetikin hyvän keikan ja sai yleisön, ja varsinkin erään innokkaan pikkupojan lavan edessä oikein innostumaan! 

KAAOS Company

Signmark

Ihanaa nähdä pitkästä aikaa taas sellaista lavaenergiaa, joka innostaa yleisönkin mukaan!

Ja hyvää itsenäisyyspäivää!:)
Minä nyt sitte toteutin uhkaukseni ja oon löhönnyt suurimman osan päivää.
Tuntuu samalla turhalta sekä erittäin mukavalta!