Spring, I'm waiting

Kyllä, kahden vuoden tauko on päättynyt! 

I'm back bitches.

Ja meneillään on aivan hirvittävä kesäikävä.

Ja sitäkin suurempi midikuume.

Ja pöyristyneenä pörhistellen kieltäydyn kuulemasta ihmettelyitä, 

miksi fanitan kevätmuotia kun jouluun on viikko aikaa.

Minulla joulufiilis tuppaa ryömiä hitaamman lailla.

Olen aatellut jatkaa niin mukavasti kulkenutta, lepsuttavaa elämäntapaani ja suunnitellut vanhan hööpsösen blogini raameihin jos jonkinmoista muutosta, hyvinkin hyödyllistä hyötykäyttöä lähitulevaisuudessa.

Ajattelin tehdä sen, mitä moni muukin matkustellessaan tuolla maailmalla monesti kyhäilee.

Ehkä kevät tulisi tänä vuonna aikaisin.

Puspus

Kuvat

Hahahah, ja äärettömän huvittavaa lueskella noita vuosien takaisia hölötyksiä :D

Oi hirvitys. No mutta, lukekaahan pienellä varauksella ja huvituksella, täällä ei tulla mitään syvällisiä löytymähän, enemmänkin sellaisia hetken hassutuksia ja ideointeja

 (jotka sillä hetkellä tuntuvat harvinaisen hyviltä)..

Midsummer

 Juhannus  

"Marry me, and then we can take Peterson to our photographer!"

Taitaapa olla liikaa vapaa-aikaa, kun olen viettänyt kokonaisen päivän unelmoimalla häistä.

Tai tarkemmin sanottuna hääkuvista ja kuvaajista, mutta palataan siihen vähän myöhemmin.

Nyt täytyy kysäistä retorinen kysymys, että emmekö kaikki joskus pysähdy unelmoimaan tai pohtimaan, millaiset häät sitä haluaisi itselleen joko nyt lähiaikoina, saati tulevaisuudessa? Sanoisinpa, että niin sinkut, morsiamet, seurustelevat, sekä naimisiin jo menneet pohdiskelevat tasavertaisesti tätä elämämme onnellisimpana kutsuttua päivää monestikin elämänsä aikana. Ja vaikka sitä ajattelisi asian koskevan vain naisia, haluan uskoa myös siihen, että miehetkin tekevät sitä. Vaikka sitten salaa. Kyllähän se jo suhteellisen nuoresta alkaa pohdituttamaan, että minkänäköinen kumppani siellä alttarilla mahtaa joskus seisoa.

Myönnetään, hieman kliseisesti sanottuna naiset ehkä keskittyvät nuorempana enemmän pukujen ja muiden härpäköiden miettimiseen. Toiset jopa suunnittelevat unelmahäänsä valmiiksi jo ennen sulhasen löytämistä! Täytyyhän miehellekin antaa nyt jonkinlaista sanavaltaa tai mielipidettä juhlapäivän suunnittelussa, eikä vain liittää aviomies-tarraa paksun vaaleanpunaisen Minun Hääni -kansion sivuille. Jos se enää edes mahtuu niin täydellisesti organisoitujen sivujen täytteeksi.

Mutta asiaan.

Jokaiselle omia häitään edes hetkisen miettineelle henkilölle on ilmestynyt ehkä pohdintoja myös rahapuiden istuttamisesta takapihalle tai parvekkeelle, vähän samaan tyylin kuin tenttiin valmistuva asettelisi tenttikirjan tyynynsä alle. Todellisuudessa häät siis maksavat. Hääparin päätöksistä riippuen joko paljon tai vähemmän tai hyvin paljon, mutta maksavat kuitenkin.

Tämän tajutessaan häiden järjestäjä/t joutuvat usein kohtaamaan sen budjetoinnin todellisuuden, että johonkin asiaan voi halutessaan panostaa, mutta se tarkoittaa toisista asioista luopumista. Monilla naisilla se The Thing voi olla hääpuku tai vaikkapa kimppu, mies haluaa ehkä panostaa hääajoneuvoon tai omaan pukuunsa persoonallisia kalvosinnappeja myöten. Hääpari voi haluta panostaa esimerkiksi juhlapaikkaan taikka esimerkiksi juhlakoristeluun, kukin oman makunsa mukaan. Panostuksen kohde voi olla myös vaikkapa häämatka, josta tulee kaiken raskaan juhlinnan ja järjestelyjen jälkeen aivan oikeaan osoitteeseen.

Jokaisella henkilöllä tai pariskunnalla on se The Thing, mihin päätetään käyttää enemmän rahaa, mutta kuinka helppoa tämä päätöksenteko oikein on? 

Jos itse saisin päättää, minun panostukseni kohdistuisi hääkuvaukseen. Haluaisin kokeneen, idearikkaan ja ihanan kuvaajan, joka olisi aamusta iltaan kuvaamassa juhlapäivääni. Ja eritoten dokumentaarisesti kuvaten, eli kuvaaja kuvaa tapahtumia ilman sen kummallisempia poseerauksia sun muita. Päivä vain kuluisi, ja voisin luottaa siihen, että kuvaaja saa tärkeät hetket ikuistetuksi. Saisin siis yhden murheen pois päiväjärjestyksestä. Itselleni valokuvaus ja valokuvat ovat aina olleet tärkeitä monellakin tapaa. Visuaalisena ihmisenä esimerkiksi yksi kaunis valokuva voi saada koko päiväni pelastetuksi, siihen tunnelmaan vain uppoaa. Toiseksi, valokuvia on ihanaa katsella vuosia tapahtuneiden jälkeenkin ja nostalgisoida. Kolmanneksi, nostalgisointi ja muisteleminen on kymmenen kertaa helpompaa, jos juhlista on jotakin kuvia tallella. Usko vain, muutamassa vuodessa pienet yksityiskohdat tuppaavat unohtumaan (kertoo allekirjoittanut, joka vietti tuskaisen viikon ennen yo-juhlia pohtimalla äitinsä kanssa, mitä mahdettiin tarjoilla minun juhlissani muutama vuosi sitten. Helpommalla olisi päässyt, jos joku olisi myös muistanut kirjoittaa hyväksi koetut voileipäkakun reseptit talteen seuraavaa kertaa varten krhm).

Jokatapauksessa, olisin valmis käyttämään tavallista enemmän rahaa hyvään kuvaajaan.

Jos olisin oikein rikas TAI alkaisin säästämään jo nyt (ja menisin vasta nelikymppisenä naimisiin), niin kuskaisin tämän herran kuvaamaan pienet, persoonalliset hääni: 

Jonas Petersonin

Tämä australialainen kuvaaja on käynyt kuvaamassa hääpareja ympäri maailmaa, muun muassa naapurimaassamme Ruotsissa. Varoitan, että Petersonin portfolion katseleminen saa aikaan pienoisen häähumun. Minulle nyt iskee humua tietyn väliajoin ties mistä, joten pieni parin vuorokauden häähumuilu on vain yksi muiden joukossa, joten ei hätää. 

Olen edelleen haukkomassa henkeäni näiden kuvien edessä, ne ovat tyyliltäänn väreiltään ja muokkauksiltaan juuri sellaisia, millaisena toivoisin saavani omat hääkuvani. Tietysti sitä lisähohtoa tuovat myös kaikki nuo ihanat, persoonalliset ja kekseliäät parit, jotka ovat luoneet omannäköisensä häät, mutta kyllä tältä kuvaajalta löytyy paljon taitoa ikuistaa ne näin kauniisti ja mitään liioittelematta. 


Ihan kuin kamera kulkisi koko ajan hääparien ihossa kiinni! Ei sillä tavalla epämukavasti kiinni, vaan ihan kuin kameraa ei olisi ollutkaan paikalla, niin luonnolliselta kaikki näyttää.

Toivon todella, että ennen kuin menen naimisiin, löytäisin Suomesta yhtä taitavan ja ajatuksiani ymmärtävän kuvaajan, joka olisi jokaisen pennoseni väärti. Suomen hääkuvaajiin en ole vielä hirveästi tutustunut (mitä nyt yhden päivän aikana ehdin surffailla), mutta eipähän hetki ole edes ajankohtainen juuri nyt, joten jätän asian muhimaan. Mutta taatusti aion pitää silmät auki.

Uskomattomia kuvia, eikö?

Kuvat: 

Jonas Petersonin kotisivut

Sarjaton

Katselin liian kauan ja ihastuin!

Iittalan 26-osainen Sarjaton-astiasarja tuo yhteen tunnettuja suomalaisia muotoiljoita. Karkea geometrisuus ja värikkäät kuviot ovat saaneet väistyä selkeiden, pyöreiden muotojen ja hentojen värien tieltä. Ja minä tykkään.

Astiasto melkeinpä henkii maanläheisyyttä ja tietynlaista upeaa, vaatimatonta kauneutta.

Tekijöiden mukaan tämä astiasto onkin uusi, moderni tulkinta suomalaisuudesta ja suomalaisista traditioista.Ja jos tulos on tämä, haluan nähdä tulevaisuudessakin lisää suomalaisten kärkimuotoilijoiden yhteistyötä!

Astiasarjan muotoilusta ovat vastanneet Harri Koskinen ja Aleksi Kuokka.

Keraamisten astioiden ja puualustan muotoilu ovat Koskisen käsialaa ja juomalasin on Kuokan suunnittelema. Metsä- ja lettikuviot ovat taiteilleet designstudio Musutan Timo ja Jopsu Ramo sekä perinnekirjontaa lähentelevän kuvioinnin takana ovat Samujin Samu-Jussi Koski ja Hennamari Asunta.

Tämä (minulle ainoa ja oikean värinen) 

vaaleanpunainen muki on erityinen suosikkini 

(Äitille joululahjavinkiksi).

 Tuleeko jollakulla muullakin myös mieleen

 sellainen itämaisuuteen ja japanilaistyyliseen taipuva astiamuotoilu?

Vaikka en voi väittää, etteikö koko astiaston haaliminen ja tunkeminen johonkin asunnon nurkkaan olisi käynyt mielessä jo kymmeniä kertoja. Onneksi himoani hillitsee se, että astiastoa on saatavissa vasta syyskuussa. Törmäsin kuitenkin pariin saksalaiseen nettikauppaan, jossa tuotteita voi jo ostaa. Vaikkakin ne lähetetään noin 90:n päivän kuluttua perille. 

 Tekisi mieli halata tuota mukia, niin pehmeältä se näyttää.

Tuleekohan syyskuusta minun jouluni?

Ihastuitko sinäkin?

Katsokaapas vielä Sarjaton-sarjan ihastuttava video kotisivuilta!

Videolla uiskentelee myös postauksen yläosassa näkyvä mukava fisukka.

Kuvat: Iittala

Can you feel it?

..Ja parasta on, että se on vasta alussa

Kuvat:

Ensimmäinen ja  viimeinen: Pinterest

Muut: Lolita-blog

1000 pictures of Pinterest and me

Tiedätkö sen tunteen, kun saa hirveästi mielihyvää jo pelkästä kuvien katselemisesta?

Kun löytää oikein omaa silmää hivelevän kuvan, kuinka onnelliseksi siitä tulee, hih!

En muista, milloin mahdoin itse liittyä Pinterestin joukkoihin, mutta siellä olen totisesti viihtynyt ja jos joskus tapaisin tämän sivuston ja idean keksijän, niin halaisin häntä kunnon rutistusotteella ja antaisin vielä pusunkin poskelle.

Niin paljon iloa ja onnea (ja aikaa) tämä huikea inspiraation mualimanpuolikas on minulle antanut! Pystyin tyhjentämään kaikki tallentamani kuvat, linkit ja ideat koneeltani yhteen paikkaan, jossa voin järjestellä ne kansioihin mieleni mukaan ja löytää ne taas helposti niitä kaivatessani.

Monet eivät varmaan tiedä Pinterestin ideaa, joten kerton sen lyhyesti omin sanoin. Pinterestiä voisi kuvata kauniiden asioiden paikaksi, jonne kirjautunut voi luoda vaikka kokonaisia maailmoja: voi vaikka suunnitella omia häitään yhteen kansioon/tauluun (miksi sitä nyt halutaan kutsua), matkakohteita toiseen tai kerätä kauniita taideteosten kuvia tai inspiraatiota sisustukseen. Suurinpiirtein vain taivas on rajana! Myös muiden käyttäjien kuvia voi selailla ja seurata ja liittää niitä omiinsa. Löytäessään myös jostain internetistä inspiroivan kuvan, voi Pin-nappia painamalla liittää sen muiden kuvien joukkoon.

Minulla meni juuri1000:n kuvan raja rikki, aikamoinen läjä niitä löytyykin nyt kun niitä selailen.

Tähän postaukseen liittyvät kuvat ovatkin nyt minun kansioistani noukittuja.

Ylpeänä sanon, että vietän  välillä paljonkin aikaa Pinterestissä , ja ahkerina aikoina käyn sitä katselemassa useammin kuin sähköpostiani, mutta siitä voi olla tulevaisuudessa myös paljon hyötyä: Minulla on esimerkiksi valmiina jo 23 ihanaa ja uniikkia Save the date -kutsuideaa, joita voi tietysti soveltaa myös muiksi kutsuiksi. Tai että olen kerännyt jo kymmenisen kuvaa supersöpöä ja taidokasta lakkausideaa kynsille, vaikken edes lakkaa koskaan kynsiäni. Kukin itse päättää, onko tämä järkevää vai ei.

Mutta hauskaa se ainakin on!

Kuvat (http://pinterest.com/LittleMyy/)

Pyjamas & Jaffas

Harvinaisen tuttu tunne tuo.

Tuosta tuli kuitenkin mieleeni nuo Vallilan uutukaiset suihkuverhot, joista iskin silmäni yllätys-yllätys:
 Jaffanmalliseen sellaiseen. Tulisi virkistäviä suihkuhetkiä. 

Ja nyt se olisi vielä alennuksessa Anttilan synttäreillä! 

Huomenna suunta on kuitenkin keskustaan, niin miksipä ei tuotakin kävisi harkitsemassa.

Jos kukkaro ei tunnu antavan myöten, niin voi ainakin hankkia keltaisen Jaffa-pullon jääkaappia piristämään.

Kuvat

Pyjamas

Suihkuverho

Hyppelyelohiiri iski

Siinä alkuun vähän ohjetta elämään

Nyt oon kyllä niin intopopsukkapallurana täällä pomppimassa! 
Jotenkin on niin hieno fiilis, kun rupee oikeen epänormaalin aktiiviseksi 
ja alkaa selvittämään lennollisia palloasioita ja keräämään joukkiota kasaan tulevaan tapahtumaan. 
Sitte vielä ettii kanssa yhtä kaveria Facebookista keskellä yötä
 tuhansien samannimisten joukosta ja vielä löytää tämän, 

aika jees musta tämmönen yhtäkkinen energisyys!

Nyt on jo joukkue kasassa, tai pari päivää vielä aikaa hankkia vahvistuksia.

Hyvä fiilis, ja varmasti on paljon hauskaa luvassa.

Mee sou happiihappii! 

Kevät on täällä. 

Kuvat