Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit

19. huhtikuuta 2012

1000 pictures of Pinterest and me





Tiedätkö sen tunteen, kun saa hirveästi mielihyvää jo pelkästä kuvien katselemisesta?
Kun löytää oikein omaa silmää hivelevän kuvan, kuinka onnelliseksi siitä tulee, hih!

En muista, milloin mahdoin itse liittyä Pinterestin joukkoihin, mutta siellä olen totisesti viihtynyt ja jos joskus tapaisin tämän sivuston ja idean keksijän, niin halaisin häntä kunnon rutistusotteella ja antaisin vielä pusunkin poskelle.

Niin paljon iloa ja onnea (ja aikaa) tämä huikea inspiraation mualimanpuolikas on minulle antanut! Pystyin tyhjentämään kaikki tallentamani kuvat, linkit ja ideat koneeltani yhteen paikkaan, jossa voin järjestellä ne kansioihin mieleni mukaan ja löytää ne taas helposti niitä kaivatessani.




Monet eivät varmaan tiedä Pinterestin ideaa, joten kerton sen lyhyesti omin sanoin. Pinterestiä voisi kuvata kauniiden asioiden paikaksi, jonne kirjautunut voi luoda vaikka kokonaisia maailmoja: voi vaikka suunnitella omia häitään yhteen kansioon/tauluun (miksi sitä nyt halutaan kutsua), matkakohteita toiseen tai kerätä kauniita taideteosten kuvia tai inspiraatiota sisustukseen. Suurinpiirtein vain taivas on rajana! Myös muiden käyttäjien kuvia voi selailla ja seurata ja liittää niitä omiinsa. Löytäessään myös jostain internetistä inspiroivan kuvan, voi Pin-nappia painamalla liittää sen muiden kuvien joukkoon.

Minulla meni juuri1000:n kuvan raja rikki, aikamoinen läjä niitä löytyykin nyt kun niitä selailen.
Tähän postaukseen liittyvät kuvat ovatkin nyt minun kansioistani noukittuja.



Ylpeänä sanon, että vietän  välillä paljonkin aikaa Pinterestissä , ja ahkerina aikoina käyn sitä katselemassa useammin kuin sähköpostiani, mutta siitä voi olla tulevaisuudessa myös paljon hyötyä: Minulla on esimerkiksi valmiina jo 23 ihanaa ja uniikkia Save the date -kutsuideaa, joita voi tietysti soveltaa myös muiksi kutsuiksi. Tai että olen kerännyt jo kymmenisen kuvaa supersöpöä ja taidokasta lakkausideaa kynsille, vaikken edes lakkaa koskaan kynsiäni. Kukin itse päättää, onko tämä järkevää vai ei.


Mutta hauskaa se ainakin on!


12. huhtikuuta 2012

Atshik

Aivastus ja hikka, aivastus ja hikka, aivastus..


Vartin välein tulee joko aivastus ja melkein heti perään hikka, tai sitten jompikumpi yksinään. 
Onko tämä jotain keväthuuman alkua, uhkailevaa flunssan tuloa, vai onko kotona vaan liian rauhallista, 
että alan alitajuisesti ääntelehtimään oudosti?

15. tammikuuta 2012

Ohut, paperinen elämäni

Tämä viikonloppu on sujunut mukavan rauhallisesti, ei ole tarvinnut keskittyä mihinkään päätä suuresti vaivaamaan tai hermoja kiristävään asiaan. On saanut vain olla, kuljeskella ja mikä parasta: keskittyä uusimpaan Dekoon. Tuntuu, että jokaisena vuonna kaikista lehdistä juuri tammikuun painos tekee minuun suurimman vaikutuksen. Ja ei vain Deko tunnu äärettömän hyvältä lehdeltä näin uuden vuoden alkajaisiksi, vaan muutkin sisustuslehdet tuntuvat panostavan enemmän lehden sisältöön. Ja onneksi tyylillisesti minun makuuni sopivalla tavalla.



Jotenkin joskus salaa kiherrellen kuvittelenkin, että täähän on ihan suunniteltu juttu, kun joka vuosi synttäreiden kunniaksi lehdetkin pistää parastaan! No, ehkä se oikeesti johtunee tuosta vuodenvaihdosta, mutta en lainkaan valita tästä ajankohdasta.

Tammikuu taitaakin olla sitä aikaa kesän lisäksi, jolloin kaupassa käydessäni käteeni tarttuu tavallista enemmän lehtiä. Salakavalasti huijaavat mielenkiintoisilla otsikoilla ja värikkäillä kuvilla tarttumaan itseensä. Ja siihen jäävät, ei lähde kädestä irti vaikka kuin huitoisi, ravistelisi ja riehuisi keskellä kaupan käytävää (ja näinhän tapahtuu joka kerta lehtihyllyllä seistessäni).. Kuvitelkaa nyt siihen Tupakasta eroon -nikotiinimainokseen sen miehen käteen sisustuslehti tupakka-askin tilalle, se olen minä.
Sitte tulee idea käyttää toista, ihanalla Loft-asunnon kuvalla varustettua lehteä apuna sen ensimmäisen irroittamiseen. Ei, ei näin.. Tartu nyt vielä siihen yhteen englanninkielisen Livingetc:hen ja siinä on kaikki katastrofin ainekset! Kaksi lehteä kummassakin kädessä ja yksi vielä kainalossa.

Sitten ne lehdet joutuu kuskaamaan kotiin, ja ne pitäis vielä lukeakin suurella antaumuksella. Sitten pitäisi vielä bongata ne omat suosikit, kirjoittaa ne kännykkään ylös (muisti on hyvä mutta lyhyt) ja sen jälkeen vielä etsiä netistä lisää informaatiota näistä tuotteista, suunnittelijoista ja ideoista. Kun tämä on tehty, tulee vaikein päätös: mitä lehdelle tehdään nyt lukemisen jälkeen? Leikkelenkö siitä parhaat palat kokoelmiini vaiko oliko lehti niin hyvä, etten raaski edes sivunkulmaa taittaa? Ongelman rankan pohtimisen jätän usein paremmalle ajalle, eli kesään, joten lehdet päätyvät pinoksi muiden lehtipinojen joukkoon. Näistähän voisi kohta rakentaa vaikka sohvan tai ruokapöydän.. Ja sitten ne kaikki käydyt ja löydetyt nettisivut, ne kaikki päätyvät kymmeniin Suosikit-kansioihin eri kategorioiden alle, joista en tule niitä koskaan uudestaan enää löytämään vaikka etsisinkin. Hirviää tämä elämä ja joku hullu vielä nauttii tällaisesta rumbasta todella, todella paljon.

Ja katos, yksi ilta on näin kulutettu. Olisiko ollut tärkeämpääkin tekemistä? Aivan varmasti.
Tällaista minä kutsun omaksi laatu- ja rauhoittumisajaksi.

Eli mihin tässä päädyttiin: Älä koskaan käy kaupassa, ainakaan, ellei sinulla ole koko viikonloppua/edes loppupäivää aikaa tuhlata tähän pakkomielteiseen ajanviettoon. Ja vähän rahaakin, ettei ne ainoat ruokarahat mene sitte niihin lehtiin.. Näin, ja minunhan piti vähän kertoilla suosikkejani viimeisimmästä Dekosta ja uusista löydöksistäni, mutta nyt kävi näin. Ensi kertaan jää!



4. joulukuuta 2011

Haba haba huu

Nyt alkaa kyllä tuntua, että ei pää kestä kauaa tätä jatkuvaa menoa ja meininkiä ja miljoonan asian 
hoitamista per päivä. 

Menoamenoamennoa.. 

Toisaalta, onhan sitä kiva välillä kokeilla kepillä jäätä, että kuinka paljon ihminen jaksaakaan paahtaa 
vuorokaudessa ilman hengähdystaukoa.

Odottelen jo hyvinhyvin innokkaana tiistaita,koska silloin ei voi olla töitä, eikä koulua,
ja kaikesta muusta kieltäydyn kohteliaasti tai sanon harkitsevani asiaa. 
Sen päivän aion viettää todella, todella pitkään nukkuen, ja tehden ihan mitä vain huvittaa tehdä,
en aio lyödä yhtikäs mitään lukkoon, enkä sopia mitään. Menen vain fiiliksen mukaan.

Millonkohan sitä onkaan viimeksi saanut viettää päivän ihan itsensä kanssa 
ja vieläpä suunnitella kaikenlaisia päivän mahdollisuuksia? 
Muisti on hyvä, mutta lyhyt.
Viime viikko: 
"Täytyy tehdä sitä, Täytyy tehdä tuo..."

Ensi viikko: 
"Pakko tehdä nämä ja sitten tämä 
ja tuollakin Pitäisi käydä.."


Tiistain tavoitteet: 

1. Lue uusin Deko, jos haluat

2. Pistä musiikki/levy soimaan ja voit vaikka siivota, jos haluat
3. Innostu!

Onko kukaan muu huomannut, kuinka arkiset asiat saavat aina eteensä esimerkiksi sanan:pakko, pitää,
 täytyy.. tms. Tulee aika negatiivinen olo ja kaikki itsellekin tärkeä asia muuttuu pakkopullaksi 
ja vähemmän haluttavaksi tehdä. Mitä jos koittaisi kerrankin laittaa noiden sanojen tilalle esimerkiksi: 
haluan, voin, voisin.. Kuulostaisi jo paljon miellyttävämmältä!


Ainiin... No onhan tiistaina luvassa tietysti yksi etätehtävä vielä.. Great :D 
Voisin tehdä sen vaikka siivouksen lomassa!

Ja jouluvalot pitäis  haluan  käydä ettimässä!



28. marraskuuta 2011

Olotila vai aivojen asenneongelma?

Fiilis on tällä hetkellä vähän tämmöinen:


hienoisen uupunut



mukavuudenhalu hyvässä noususuhdanteessa





elämän pienet hyvyydet, lämpö ja nauttiminen = joulu mielessä




tässä tilanteessa ei pää kirjaan hautautuminen, mutta monisteisiinkin voi hukkua.



 Onneksi muutaman päivän loma lähenee!