Ohut, paperinen elämäni

Tämä viikonloppu on sujunut mukavan rauhallisesti, ei ole tarvinnut keskittyä mihinkään päätä suuresti vaivaamaan tai hermoja kiristävään asiaan. On saanut vain olla, kuljeskella ja mikä parasta: keskittyä uusimpaan Dekoon. Tuntuu, että jokaisena vuonna kaikista lehdistä juuri tammikuun painos tekee minuun suurimman vaikutuksen. Ja ei vain Deko tunnu äärettömän hyvältä lehdeltä näin uuden vuoden alkajaisiksi, vaan muutkin sisustuslehdet tuntuvat panostavan enemmän lehden sisältöön. Ja onneksi tyylillisesti minun makuuni sopivalla tavalla.

Jotenkin joskus salaa kiherrellen kuvittelenkin, että täähän on ihan suunniteltu juttu, kun joka vuosi synttäreiden kunniaksi lehdetkin pistää parastaan! No, ehkä se oikeesti johtunee tuosta vuodenvaihdosta, mutta en lainkaan valita tästä ajankohdasta.

Tammikuu taitaakin olla sitä aikaa kesän lisäksi, jolloin kaupassa käydessäni käteeni tarttuu tavallista enemmän lehtiä. Salakavalasti huijaavat mielenkiintoisilla otsikoilla ja värikkäillä kuvilla tarttumaan itseensä. Ja siihen jäävät, ei lähde kädestä irti vaikka kuin huitoisi, ravistelisi ja riehuisi keskellä kaupan käytävää (ja näinhän tapahtuu joka kerta lehtihyllyllä seistessäni).. Kuvitelkaa nyt siihen Tupakasta eroon -nikotiinimainokseen sen miehen käteen sisustuslehti tupakka-askin tilalle, se olen minä.

Sitte tulee idea käyttää toista, ihanalla Loft-asunnon kuvalla varustettua lehteä apuna sen ensimmäisen irroittamiseen. Ei, ei näin.. Tartu nyt vielä siihen yhteen englanninkielisen Livingetc:hen ja siinä on kaikki katastrofin ainekset! Kaksi lehteä kummassakin kädessä ja yksi vielä kainalossa.

Sitten ne lehdet joutuu kuskaamaan kotiin, ja ne pitäis vielä lukeakin suurella antaumuksella. Sitten pitäisi vielä bongata ne omat suosikit, kirjoittaa ne kännykkään ylös (muisti on hyvä mutta lyhyt) ja sen jälkeen vielä etsiä netistä lisää informaatiota näistä tuotteista, suunnittelijoista ja ideoista. Kun tämä on tehty, tulee vaikein päätös: mitä lehdelle tehdään nyt lukemisen jälkeen? Leikkelenkö siitä parhaat palat kokoelmiini vaiko oliko lehti niin hyvä, etten raaski edes sivunkulmaa taittaa? Ongelman rankan pohtimisen jätän usein paremmalle ajalle, eli kesään, joten lehdet päätyvät pinoksi muiden lehtipinojen joukkoon. Näistähän voisi kohta rakentaa vaikka sohvan tai ruokapöydän.. Ja sitten ne kaikki käydyt ja löydetyt nettisivut, ne kaikki päätyvät kymmeniin Suosikit-kansioihin eri kategorioiden alle, joista en tule niitä koskaan uudestaan enää löytämään vaikka etsisinkin. Hirviää tämä elämä ja joku hullu vielä nauttii tällaisesta rumbasta todella, todella paljon.

Ja katos, yksi ilta on näin kulutettu. Olisiko ollut tärkeämpääkin tekemistä? Aivan varmasti.

Tällaista minä kutsun omaksi laatu- ja rauhoittumisajaksi.

Eli mihin tässä päädyttiin: Älä koskaan käy kaupassa, ainakaan, ellei sinulla ole koko viikonloppua/edes loppupäivää aikaa tuhlata tähän pakkomielteiseen ajanviettoon. Ja vähän rahaakin, ettei ne ainoat ruokarahat mene sitte niihin lehtiin.. Näin, ja minunhan piti vähän kertoilla suosikkejani viimeisimmästä Dekosta ja uusista löydöksistäni, mutta nyt kävi näin. Ensi kertaan jää!