16. joulukuuta 2014

Spring, I'm waiting






Kyllä, kahden vuoden tauko on päättynyt! 
I'm back bitches.


Ja meneillään on aivan hirvittävä kesäikävä.
Ja sitäkin suurempi midikuume.


Ja pöyristyneenä pörhistellen kieltäydyn kuulemasta ihmettelyitä, 
miksi fanitan kevätmuotia kun jouluun on viikko aikaa.
Minulla joulufiilis tuppaa ryömiä hitaamman lailla.


Olen aatellut jatkaa niin mukavasti kulkenutta, lepsuttavaa elämäntapaani ja suunnitellut vanhan hööpsösen blogini raameihin jos jonkinmoista muutosta, hyvinkin hyödyllistä hyötykäyttöä lähitulevaisuudessa.

Ajattelin tehdä sen, mitä moni muukin matkustellessaan tuolla maailmalla monesti kyhäilee.


Ehkä kevät tulisi tänä vuonna aikaisin.






Puspus


Hahahah, ja äärettömän huvittavaa lueskella noita vuosien takaisia hölötyksiä :D
Oi hirvitys. No mutta, lukekaahan pienellä varauksella ja huvituksella, täällä ei tulla mitään syvällisiä löytymähän, enemmänkin sellaisia hetken hassutuksia ja ideointeja
 (jotka sillä hetkellä tuntuvat harvinaisen hyviltä)..




1. syyskuuta 2012

Regrets? Not today




Syksy tulee pikkuhiljaa. 
Vähän kyllä jäi sellainen olo, että alkoiko kesä ollenkaan.
Vaikka olenkin henkeen ja vereen kesäihminen, niin en väitä etteikö 
kesä olisi ollut siltikin äärettömän mahtavaa aikaa.
Vähän viileähköä vaan.

Mutta nyt uuden syysytakin omistajana taidan oikeastaan odottaa ilmojen kylmenemistä.
Tahdon ulkoiluttamaan takkiani!

PS- ja tuo tekstikylttinen ylhäällä on harvinaisen oikeassa.


Kuvat:
Pinterest

26. elokuuta 2012

Elämäniloa





























Vanhoissa valokuvissa on sitä jotain, mitä nykytekniikalla ei voi korvata.
Se tunnelma ja tyylija oi sitä onnea, kun joskus sattuu löytämään sukulaisilta laatikollisen mustavalkoisia kuvia vuosilta, joita kukaan ei enää varmasti tiedä.Tai sitten taas niitä valokuvia, joista joku muistaa tasantarkkaan kaiken ikuistetusta tilanteesta, piilevästä tarinasta.

Tarinat kiehtovat. Ne antavat tietynlaisen kutkuttavan taustan muuten mahdollisesti tavallisen oloiselle kuvalle tai tavaralle. Tarina antaa sisällön ja oven siihen tunnelmaan, minkä kuvaaja ja kuvattavat ovat mahdollisesti kuvanottohetkellä tunteneet. Kuka tietää, mikä tarina tämänkin noin vuonna 1887 otetun kuvan ja haikaran takana piileskelee, minä en sitä ainakaan vielä tunne.



Viikonloppu on sisältänyt paljon iloa, ystäviä, sekavia riemunkiljahduksia ja tiedättehän, sellaista hämärää, mutta ehdotonta rakkautta elämää kohtaan.
Elämää, jossa sitä ei voi millään tietää, minne sitä tuleekaan päätymään. Tuleekohan minusta vaikka Panaman banaanilaatikoiden nikkaroija tai vaikkapa vanhojen, tarinoita sisältävien huonekalujen entisöijä, senhän sitte näkee sitten joskus minne tuulet kuljettavat. Ja kerrankin, kerrankin minun pienen elämäni aikana en ole lainkaan ahdistunut tästä tietämättömyydestä. Minulla on työ, josta nautin täysin rinnoin, ja vuosi, jolloin voi tapahtua mitä vaan ja kerrankin osasin sanoa itselleni: älä murehdi vaan elä.
Ja sen lupaan tehdä.
Mahtava tunne, mahtava päätös tämä välivuodelle jääminen.


Fiilistelläänpä sunnuntaita vielä kerran!


Suosittelen kaikille elämäniloisille ja itselleen loistavia päätöksiä tehneille Kaija Koon biisiä: Kaunis rietas onnellinen. Ja keikkaakin voin suositella, sekin tuli tällä viikolla tsekkailtua ;)




12. heinäkuuta 2012

PS SINKA



Raivaisin asunnostani tilaa tälle Ikean PS SINKA -kaapille/lipastolle milloin vain. Tämä pyöri monessamonessa blogissa muistaakseni noin vuosi sitten, ja edelleen se palautuu tietyn väliajoin mieleeni kummittelemaan. 

Ehkä jos joskus alan ahkerasti etsimään, voivat SINKAn ja minun tienikin vielä kohdata!

Tässä vielä pari inspiskuvaa kaapista itse toiminnassa.
SINKA näyttää herättelevän myös innokaiden tuunaajien mielikuvituksen valloilleen. 
Mikä onkaan sen parempaa, kun tehdä kotinsa kalusteista itsensä näköisiä!





Pidätkö itse kaapista enemmän sen alkuperäisessä muodossa vai 
houkutteleeko väriä saanut pinta paremmin?



Kuvat: [1], [2] & [4] the improvised life
[3] & [6]  picked fence design
 [5] tuntematon

29. kesäkuuta 2012

Lomaa lomasta



 Nyt ei kyllä olla Viikkarilla, vaan jossain hieman kauempana kuin Suomen saaristossa.

Törmäsin nimittäin muutamassa ulkomaalaisessa blogissa tähän Mykonoksen saarella sijaitsevaan San Giorgio -hotelliin ja täytyy myöntää, että olisi hieno käydä tsekkaamassa paikka ihan jo tuon pelkän hotellin takia!


Paikka näyttää tyylikkäältä, mutta samalla myös yksinkertaiselta ja kodikkaalta, luokseen kutsuvalta. Olen todella huono kuvailemaan mitään mihin kiinnitän erityistä huomiota tai mistä todella innostun, mutta eritoten minua vetää puoleensa tuo rauhallinen ja selkeä värimaailma, luonnolliset materiaalit ja tarkkaan valitut yksityiskohdat, kuten nuo tyynyt, ja muutamat lattialle tiputettu värikäs räsymatto.

Mikä saa minut hyppimään innosta:

 Hillitty värimaailma, ja puhdas, yksinkertainen muotoilu.
Sekä tietysti riippukeinu - kuka voisi vihata riippukeinuja?



 Prinsessaverho (onko sille parempaa sanaa?) ja sängyn kaunis ja yksinkertainen kehikko.







Olen aina rakastanut hämyisiä lamppuja, joissa on jokin juju, 
miten valo heijastuu huoneessa.




 Lattialaatoitus: ja juuri sopivan eksoottinen makuuni!
 Hento valkoinen matto sopii täydellisesti lattialle 
ja se viimeistelee huoneen kokonaisuuden.






 Seinälaatat veivät myös täysin sydämeni, 

-Ken osaa tällaisen kylppärin rakentaa ja joka selvittää laattojen tekopaikan, 
niin minä otan sinuun sitte yhteyttä kun hankin joskus omistusasuntoa!


 Noniin, tuliko lomailtu olo? :)


Lisää kuvia ja tietoja hotellin kotisivuilta:

Kuvat:


27. kesäkuuta 2012

Kadotitko jotain tärkeää?




Tuore Suomessa kehitetty Belon.gs -palvelu voi auttaa helpolla ja kätevällä keinolla parantamaan mahdollisuuksia saada hukkunut tavara takaisin. Idea perustuu Belon.gs-tarroihin, joita voi kiinnittää omiin arvoesineisiin.

Tavaran hukkuessa löytäjä voi skannata tarrassa olevan QR-koodin taikka mennä tarrasta löytyvään nettiosoitteeseen, jolloin omistajalle lähetetään automaattisesti viesti tavaran löytymisestä. Tämän jälkeen omistaja ja löytäjä voivat keskustella toistensa kanssa nimettömästi ja sopia tarkemmin tavaran palauttamisesta. Omistaja voi myös halutessaan asettaa tavaralloilleen löytöpalkkioita, jolloin mahdollisuudet kadonneen tavaran löytämiselle voivat parantua. 

Ihastuin noihin videolla oleviin ja todella valloittaviin esimerkki-örkkimöykkyihin. 
Ovatpa hurmaavia!

Katsokaa ihmeessä video täältä:

 Kuva: Anders Inno Oy