16. tammikuuta 2012

Hey HAY

Nyt kun on lehtiaddiktiot tunnustettu juurta jaksain, on aika kurkistaa Dekon sivuille!

Ja kyllä Deko tänäkin vuotena yllätti ja täytti kaikki odotukseni, olen niin onnesta pyöreänä pallokkaana! Lehdestä löytyi paljon persoonallisia mustavalkoisia koteja höystettynä pehmeillä tai värikkäämmillä väreillä sekä monenmoisia ideoita niin suurempaan kuin pieneenkin kodin muutokseen. Tässä muutama erityisesti minua innostanutta asiaa:


Ehdoton ykköseni kodeista oli ruotsalaisen Barbro Sahlin perheineen asuttama asunto. Sisustuksessa ihastutti eniten seinien nerokkaat tauluideat ja rento, tyylejä sekoitteleva kokonaisuus. Kaksi loistavaa ideaa taulujen puutteessa elävälle, joka haluaa jotain suhteellisen halpaa, mutta persoonallista seinänsä täytteeksi. Olohuoneeseen Sahlin on kehystänyt tukholmalaisen koulun vanhoja pohjapiirroksia ja ripustanut ne symmetrisesti sohvan yläpuolelle. Todella hieno idea, mistäs sitä itse pääsisi hankkimaan 200 vuotta vanhoja pohjapiirroksia? 100-20 vuottakin riittää varmasti, jos tykkää hieman ajan kuluttamasta ja kellastamasta paperista. Tai miksei tekisi paperista vaikka itse vanhemman näköistä jos oikein innostuu ideasta!


Toinen ihana idea seinää koristamaan/peittämään oli olohuoneen seinälle klipsuilla kiinnitetyt kuvat värikkäistä linnuista. Helppo ja kätevä idea, sillä klipsujen avulla kuvia voi helposti vaihdella tai järjestystä muuttaa vaikka viikoittain mielensä mukaan. Todella kätevää, ja sopii hyvin myös opiskelija-asuntoon, vaikkakin reikien poraamsielta ei tässä välty.


Tulipa Dekon sivuilta bongattua ja ihastuttua samalla myös HAY:n Color-villamattoon, sekä Ferm Livingin Harlequin-tapettiin, jota myy Suomessa ainakin Innodeco.




 Joskus olin ihan hulluna mustavalkoiseen salmiakkilattiaan, jonka olisin ehdottomasti asetuttanut keittiön lattiaan, jos olisi ollut päätäntävaltaa, remontoitava lattia ja rahaa. Enää en usko, että kestäisin semmoista kauaa omassa talossani, mutta selvästi kinnostus salmiakkikuvioon on jäänyt. En ehkä ihan olohuoneen seinän pituudelta tätä tapetoisi, mutta johonkin pienempään seinään se sopisi, kuten esimerkiksi eteiseen yhdelle seinälle tai asunnon kapeaan väliseinään piristykseksi. Vielä jokin hillitty, tumma tuoli (ensimmäisenä tuli mieleen vanhahko, ajan kuluttama Domus-tuoli, taikka Woodism:in puinen kiekkojakkara) seinän viereen kenkien laittoa varten ja tadaa, siinä se olisi!

Lehdestä löytyi myös paljonpaljon muutakin mieltä avartavaa, joten lehti kannattaa katsastaa läpi! Helmikuun numeroa sitten innolla odottelemaan. 

15. tammikuuta 2012

Ohut, paperinen elämäni

Tämä viikonloppu on sujunut mukavan rauhallisesti, ei ole tarvinnut keskittyä mihinkään päätä suuresti vaivaamaan tai hermoja kiristävään asiaan. On saanut vain olla, kuljeskella ja mikä parasta: keskittyä uusimpaan Dekoon. Tuntuu, että jokaisena vuonna kaikista lehdistä juuri tammikuun painos tekee minuun suurimman vaikutuksen. Ja ei vain Deko tunnu äärettömän hyvältä lehdeltä näin uuden vuoden alkajaisiksi, vaan muutkin sisustuslehdet tuntuvat panostavan enemmän lehden sisältöön. Ja onneksi tyylillisesti minun makuuni sopivalla tavalla.



Jotenkin joskus salaa kiherrellen kuvittelenkin, että täähän on ihan suunniteltu juttu, kun joka vuosi synttäreiden kunniaksi lehdetkin pistää parastaan! No, ehkä se oikeesti johtunee tuosta vuodenvaihdosta, mutta en lainkaan valita tästä ajankohdasta.

Tammikuu taitaakin olla sitä aikaa kesän lisäksi, jolloin kaupassa käydessäni käteeni tarttuu tavallista enemmän lehtiä. Salakavalasti huijaavat mielenkiintoisilla otsikoilla ja värikkäillä kuvilla tarttumaan itseensä. Ja siihen jäävät, ei lähde kädestä irti vaikka kuin huitoisi, ravistelisi ja riehuisi keskellä kaupan käytävää (ja näinhän tapahtuu joka kerta lehtihyllyllä seistessäni).. Kuvitelkaa nyt siihen Tupakasta eroon -nikotiinimainokseen sen miehen käteen sisustuslehti tupakka-askin tilalle, se olen minä.
Sitte tulee idea käyttää toista, ihanalla Loft-asunnon kuvalla varustettua lehteä apuna sen ensimmäisen irroittamiseen. Ei, ei näin.. Tartu nyt vielä siihen yhteen englanninkielisen Livingetc:hen ja siinä on kaikki katastrofin ainekset! Kaksi lehteä kummassakin kädessä ja yksi vielä kainalossa.

Sitten ne lehdet joutuu kuskaamaan kotiin, ja ne pitäis vielä lukeakin suurella antaumuksella. Sitten pitäisi vielä bongata ne omat suosikit, kirjoittaa ne kännykkään ylös (muisti on hyvä mutta lyhyt) ja sen jälkeen vielä etsiä netistä lisää informaatiota näistä tuotteista, suunnittelijoista ja ideoista. Kun tämä on tehty, tulee vaikein päätös: mitä lehdelle tehdään nyt lukemisen jälkeen? Leikkelenkö siitä parhaat palat kokoelmiini vaiko oliko lehti niin hyvä, etten raaski edes sivunkulmaa taittaa? Ongelman rankan pohtimisen jätän usein paremmalle ajalle, eli kesään, joten lehdet päätyvät pinoksi muiden lehtipinojen joukkoon. Näistähän voisi kohta rakentaa vaikka sohvan tai ruokapöydän.. Ja sitten ne kaikki käydyt ja löydetyt nettisivut, ne kaikki päätyvät kymmeniin Suosikit-kansioihin eri kategorioiden alle, joista en tule niitä koskaan uudestaan enää löytämään vaikka etsisinkin. Hirviää tämä elämä ja joku hullu vielä nauttii tällaisesta rumbasta todella, todella paljon.

Ja katos, yksi ilta on näin kulutettu. Olisiko ollut tärkeämpääkin tekemistä? Aivan varmasti.
Tällaista minä kutsun omaksi laatu- ja rauhoittumisajaksi.

Eli mihin tässä päädyttiin: Älä koskaan käy kaupassa, ainakaan, ellei sinulla ole koko viikonloppua/edes loppupäivää aikaa tuhlata tähän pakkomielteiseen ajanviettoon. Ja vähän rahaakin, ettei ne ainoat ruokarahat mene sitte niihin lehtiin.. Näin, ja minunhan piti vähän kertoilla suosikkejani viimeisimmästä Dekosta ja uusista löydöksistäni, mutta nyt kävi näin. Ensi kertaan jää!



13. tammikuuta 2012

Kissoja ja löhöilyä tähän päivään..



Nämä kaksi asiaa yhdistämällä on eräs hollantilainen tekstiilisuunnittelija Aleksandra Gaca saanut aikaan mahtavan ja säkkituolimaisen istuimen tai pikemminkin lattiatyynyn nimeltä Slumber Pouf. 


Tämmöinen kyllä kelpaisi myös allekirjoittaneen kotiinkin mainiosti.



Istuimen kangas näyttää todella pehmeältä, kuin kudotulta ja Gacan kotisivuilla mainitaankin, että kangas on pehmeääkin pehmeämpää 100% Kid Mohairia, johon on lisätty huippulaatuista merinovillaa. 

Voi kun pääsisi vähän hipsuttelemaan ja hypistelemään tommosta vaikka ihan paikan päälle Hollantiin! Yksi maa, jossa tulen vielä joskus varmasti käymään juuri maan mielenkiintoisen ja monipuolisen designin takia.
Hinnasta ei ole mitään tietoa, joten semmoinen pitänee selvittää itse.

Tosiaan, ei kannata ottaa totaalisen tosissani näistä infoiluista, sillä olen kääntänyt, eli käyttänyt 
(välillä melko epäluotettavaa ja mielenkiintoisia käännösehdotuksia jakelevaa) Google-translateria helpottamaan tätä hollannin ja suomen kielen välistä kuilua.

Ja tässä vielä pari kuvaa ihailtavaksi:

Tulee vähän kyllä Totorokin tuosta muodosta mieleen, varsinkin tosta pienemmästä.

Olen jo ihan myyty!

Mistä hankkia/tiedustella hintaa: http://www.casalis.be

4. tammikuuta 2012

Toimistokissa, we'll meet again

Hyvää uusinta vuotta 2012 kaikille!


Aika menee ripeään touhuillessa kaikenlaista, ja kaikessa tohinassa unohdin kertoa, että törmäsin taas huvittavaan toimistokissaan, josta aiemmin kerroinkin. Siinä se koitti taas löytää mukavaa asentoa patterin päältä ja muikuili meitä kulmiensa alta.



Nauratti kun lähestyin rapsuttavan käteni kanssa, niin kissa kiepsahti heti maha kohti kattoa, kuin vastaanottamaan lasin läpi pääsemättömättömiä hipsutuksia.



Ihana arkipäivän piristys!

30. joulukuuta 2011

Hello Santa,




Huh


Joulu tuli ja joulu meni niin nopeaan, ettei ehtinyt edes piparkakkutaloa koota ja koristella! 
Siitä tulee sitten mukavasti uudenvuoden karkkitalo.

Joulu tosiaan meni todellakin ihan hurahtaen ohi, mutta mukavaa lomailua se oli. Leppoisia päiviä, jolloin syötiin, levättiin, syötiin ja nukuttiin ja sitten taas syötiin.. Ja mikä parempaa olisikaan jouluna kuin ne mahtavat ruoat, joiden syöminen jatkuu päivästä toiseen, aivan mahtava uutinen suurelle kinkun ja laatikoiden ystävälle, joka on äärettömän laiska tekemään ruokaa itsellee. Ikinä.



 Jouluapurini

Ruokaa oli, sitä riitti muutaman päivän. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja vaikka rakastankin mahdottomasti näitä jouluherkkuja, kyllä minullekin tulee jossain vauheessa se pieni ilo siitä, että joulu ja jouluruoat koetaan vain kerran vuodessa.


Se on vähän sama tilanne mämmin kanssa: sen syömistä odottaa niin paljon jo ennen pääsiäistä, mutta kuitenkin samalla iloitsee siitä, että se ei ole mikään ympärivuotinen perinneruoka. Pari vuotta sitten menin kerran hehkuttamaan eräälle sukulaiselle siitä, kuinka paljon pidän mämmistä ja voisin syödä sitä alinomaa jälkiruokana. No, seuraavana synttärinä sitte sainkin yllätyspaketin hienoon nauhaan käärittynä: kaksi laatikollista mämmiä! Olin onnesta mykkä.Sitä nautinnollista hurmiota riittikin sitte sen yhden laatikollisen verran (kukaan ei suostunut tässä herkuttelu-urakassa minua auttamaan, joten vedin kirjaimellisesti koko laatikon itsekseni), toiseen en edes minä en enää kyennyt. Parin kuukauden päästä pääsiäisenä jätinkin jostain syystä mössöt suosiolla muille, minun mämmivarastoni oli siltä vuodelta täytetty jo tammikuussa.

Peekaboo!


 Mitäs muuta jouluun, eipä oikeastaan kuin hyvää seuraa, ihanan järkeviä joululahjoja, kaksi kissaa, Scrabble-taistelut ja viisisataamiljoonaa elokuvaa, joita katseltiin niin suoraan telkusta kuin (ah niin ihanalta) tallentavan digiboksin nauhalta. Leffa aamulla, leffa iltapäivällä ja ehkä jopa vielä leffa ennen nukkumaanmenoa. Sohvaan taisi jäädä ikuisen peffanpainaumat minusta, hahaha. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan!

 Semmoinen pikkunen joulu ja tunnelmaselostus. Iloa, rauhaa ja myrskyjä, jotka eivät meitä häirinneet millään lailla, läheltä meni kyllä sähköt melkein vuorokaudeksi ja puita oli kaatunut. Pienellä kinkunsulatuslenkillä ollessani tuntui välillä taas vähän Maija Poppanen-fiilikseltä, kun tuuli tarttui talvitakin massiiviseen karvahuppuun! Hyvä hetki opetella lentämään.
 Harvoin sitä jouluna saa saapastella ympäriinsä ilman pakkasta, saati lunta..  

Tulee vähän mieleen jonkinmoiset psykologiset testit: "mitä näet kuvassa?"
- No tuota, kasan lintuja..?



19. joulukuuta 2011

Ikkunat

Sateisesta kelistä viis, tässä sekalaisia kuvia, jotka inspiroivat minua juuri nyt.

Suurin osa kuvista ovat tietysti loft-asunnoista, joiden tehdasmaisia ikkunoita ei voi muuta kuin
ihastella ja kuolata, jos ylettyisin.


Mitä kaikkea noihin kattoparruihin voikaan kiinnittää!
 Kauniita tai yksinkertaisia lamppuja sikinsokin roikkumaan ja juhlapäivinä voisi kiinnittää kaikenlaisia koristeita ja nauhoja tai vaikka höyheniä ihan vaikka omaksi iloksi.


Haluan tämmöisen, heti (kirjoitin joululahjalistaankin, oikeasti)



Ja tämmöisen




No tähän tarvittaisiin aaaaika pitkät tikkaat, jos haluaa verhot ripustaa.
Toisaalta, kuka haluaisi piilottaa näin mahtipointiset ikkunat!




ikkunaluukku ja kattoparrut, voiko parempaa olla.
Ja siellä joku teki jo työtä käskettyä ripustelun suhteen!


18. joulukuuta 2011

I'm a kitty cat and I dance dance dance and dance..

Viime päivät ovat taas olleet niin toiminnantäyteisiä ja fiilikset ovat pomppineet aikalailla lattiasta kattoon. Perjantai-aamupäivä lähti todella mukavasti käyntiin kun yllätyksekseni huomasin tallustelevani toimiston ikkunan ohi, josta joku tuijotti minua takaisin. Pysähdyin, korjasin katseeni uudestaan ikkunaan: siinähän möllötti ilmielävä kissa, joka yritti sovittaa itseään patterin päälle! Olihan sitä nyt pakko jäädä hetkeksi pällistelemään, kun keskellä kaupunkia ja ihmisten hälinää siinä yksi vaan koittaa ikkunan toisella puolella saada takamuksena ja tassunsa mahtumaan mukavasti patterin päälle ja alkaa nukkumaan. Selvästi häiritsimme siinä seisoessamme hänen puuhailijaan, joten päätimme jatkaa matkaamme jouluostoksia tekemään.

Kun vielä myöhemmin ajoimme autolla tämän samaisen toimiston ohi, yritin nähdä uuden leppoisan ystävämme vielä edes pienen vilauksen verran. Siellä se tepasteli patterin päällä niin, että pelkät jalat näkyivät jonkin mainoksen ja patterin välistä, voi että ku olis ollut kamera mukana! Todella huvittava ilmestys.




Joululahjojen etsintöjen välissä kävimme myös katselemassa läpi eläinkaupan puput, marsut, käärmeet ja kalat ihan omaksi iloksemme. Tuli taas semmoinen olo, että olisi aivan ihanaa saada pientä karvaista elämää omaankin kotiin. Toisaalta kissavauva-kuumeen voittaa tällä hetkellä empatia sitä ressukkaa kohtaan, joka tänne pieneen majaani joutuisi, sillä eihän tämmöisessä yksiössä pääse kuin kääntymään ympäri.
Mielestäni kissa tai koira tarvitsee paljon enemmän tilaa kuin pelkän yksiön verran liikkumavaraa, joten nämä perheenlisäykset tulevat jäämään vielä jonkinmatkaa tulevaisuuteen suunnittelutasolle. Ehkä sitten joskus kun muuttaa isompaan asuntoon.





Juuri nyt suurena unelmana olisi saada omaksi pienen pieni harmaa tai sininen ↑ brittiläinen kissanpentu (tai tuttavallisemmin pölypallo, sillä siltä se minusta näyttää, hurmaavalta sellaiselta). En likemmin ole kiinnostunut rotukissoista, mutta tuon rodun mielenkiintoinen muhkea ja leppoisa olemus kiehtovat minua hurjasti. Ehkä muutama tusina maatiaisia ja yksi rotukissa tähän talouteen olisi joskus tulevaisuudessa sopiva yhtälö.

Tällaisina aikoina en ikimaailmassa uskaltaisi edes vilkaista Turun eläinsuojeluyhdistyksen suuntaankaan saati kävellä sisään, sillä sieltä en pääsisi ulos kuin viisi kissaa kainalossa, yksi pään päällä ja vielä yksi sullottuna paidan alle. Eihän niitä voisi sinne jättää häkkeihin yksin istumaan, kun minulla olisi koti, ruokaa ja syli tarjottavana! Onneksi sain viettää viikonlopun perheeni kahden muhkean kissan välissä. Niissä riiti hetkeksi hipsuttelemista. 

Oon kyllä niin kissaihminen päästä varpaisiin, ei koirissa mitään pahaa ole, mutta kissat vaan osaavat pyörittää minut 
anturansa ympäri vain yhdellä katseella tai hännännostolla.


kumma, ettei meidän kaikkiruokaiset ymmärtäneet piparien päälle ollenkaan. 
Ehkä parempi niin.


Mutta sitten muihin maisemiin!

Lauantai-ilta tai enemmänkin yö meni pipareita leipoessa. Pääsin myös vihdoin testaamaan uusia piparkakkumuottejani, jotka hankin tämän vuoden Habitare-messuilta.
Sateenvarjon muotoiset piparit ovat niin pieniä rääpäleitä, ettei niitä voi oikein enää edes laskea pipareiksi. Vaikka suloisia niistä tuli, mulle tulee vähän Maija Poppanen mieleen.
Krokotiilimuotti on aika räyh

Viikonloppuun kuului myös roundin tekeminen Designmyyjäisissä, vanhan torin joulumyyjäisissä sekä muutamassa muussa kaupassa. Jokaisesta löytyi jotakin, ja aionkin esitellä muutamia uusia löydöksiäni kunhan saan tavarat kuvattua. Kaikkea löytämääni en tietysti esittele, koska osasta tulee joululahjoja! 



H&M:ssä on myös tultu sahattua parin päivän sisällä moooooneesti, koska rakas ystäväni Maija lähetti minulle tuolta pohjolasta alennuslipun kyseiseen liikkeeseen ja kortin voimassaoloaika loppui tänään. Paniikissa sitten etsiskelin mahdollisia vaate-ehdokkaita ja lopulta mukaani lähti parikin paitaa kaappini täytteeksi ja itseni iloksi. Aluksi vähän Kiitos vielä Maijalle tästä ihanasta yllätyksestä! Viimeksi on varmaan tullut ostettua uutta vaatetta itselle joskus syksyllä koulun alkamisen jälkeen, kun sillon oli vielä aikaa juosta kirppareilla ainakin kerran kuussa.. 

Mutta niinhän se yleensä menee, että jos on aikaa kierrellä kaupoissa, ei ole rahaa tai jos taas on, niin ei ole aikaa kierrellä kaupungilla? 


Mutta nyt on aika Nelosen sunnuntaileffan: Tuplamorsian.
Oon ollut ihan onneni kukkuloilla tästä Colin Firth-viikonlopusta ja SITTE vieläpä samaan
elokuvaan pistetään vielä toinenkin hurmaava herramies: Jefrey Dean Morgan, jonka minä 
tunnen paremmin Greyn anatomian sydänsairaana miehenä Denny Duguettena. 
Se oli monen päivän itkut ja surut kun Denny-hahmo poistui sarjasta, nyyh.
Miksi muuten melkein kaikki Morganin näyttelemät hahmot kuolevat/ovat kuolleet sarjassa?
Mahtaa olla itkettänyt monia muitakin naisia..



Mutta
 nyt toivottavasti hyvää viihdettä ja romantiikkaa ja varsinkin mieskarismaa luvassa!



muut kissakuvat: Pinterest.com