2. joulukuuta 2011

Joulu tuo shoppailun vai shoppailu tuo joulun?

Ostelen suht harvoin mitään netistä, koska olen enemmän hypistelijäluonne, minun tarvitsee nähdä tuote livenä ennen kuin olen vakuuttunut. Jep, olen juuri se tyyppi kaupassa, joka lääppii kaikkea tielleen osuvaa! Itseasiassa aika hämmentävää, etten muista milloin viimeksi oisin ollu oikein kunnolla kaupungilla pyörimässä.

Kaupoissa kiertelyssä on myös jotain sellaista hauskaa löytöretkeilyn makua, vaikkei mitään välttämättä tulisikaan kotiin asti kannettua. Jo kauniiden esineiden tai vaatteiden katsominen ja tunnustelu riittää saamaan hyvän mielen, sanoo luottokortiton materialisti..

Hmmkrhm

Tosiaan netissä shoppailun vähyys johtunee oikeasti suurimmaksi osaksi siitä, että himoitsen kaikkea maan ja taivaan välitä ei-Suomesta, eli jostain hyyyviiiin kaukaa.

Ja Far Far Away Landista osteluunhan tarvitaan usein luottokortti, millaista minulla, onneksi, ei ole. Joten useimmiten päädyn siihen lopputulokseen, että ihastun, rakastun, löydän jotain aivan mahtavaa joltakin nettisivulta, lisään linkin Suosikit-kansiooni ja Niin ja tietysti pyyhin ruudun hengityshuuruista ja nenänjäljistä.


Nyt kuitenkin päätin palkita itseni (en tiedä mistä) asialla, jota olen jo pitkään katsellut kaduilla, kaupoissa, koulussa ja jopa metsissä. Todella pitkään. Ja kun lopulta päätin tämän hankkia, meni sitten vielä pari kuukautta värin päättämiseen ja siihen, että aina kun olin valmis tilaamaan omani, oli tuote loppunut varastosta..
Joten kaiken sen pähkäilyn ja otsan kurtistelun jälkeen päädyin aina uudestaan siihen yhteen väriin, joka miellytti eniten silmää, joten sen täytyi olla oikea valinta. Jännityksellä sitte odoteltiin paketin saapumista postiin ja sitä, että olisko se väri yhtä ihana kuin kuvissa.



Ja se on just eikä melkein perfect!
Joko arvasit mistä paketista on kyse? ;)






Aivan, Kånken asettautui
 nyt minunkin asuntooni!




Ja vastaus otsikkoon: Joulu tuo ehkä shoppailun, mutta se ei todellakaan ole minun arvoasteikollani välttämättömyys. Ruokaa ja seuraa kiitos minulle jouluksi! Ja suklaata.

Ja pitäis varmaan hankkia jouluvalot, asunto ei näytä yhtään jouluiselta ilman jonkinlaista säihkettä.

30. marraskuuta 2011

Grey-keskiviikko


Ostokset hoidettu ja postissa käyty!

Nyt istahdan sohvalle, otan herkut esille ja keskityn vain ja ainoastaan iki-ihanaan Greyn anatomian seurailuun. Melkeinpä ainoa tv-sarja, johon en ole pettynyt missään vaiheessa
 ja henkilöt vievät ihan mennessään. Ja mähän olen näitä, jotka eivät koskaan aikaisemmin 
ole tuijotelleet/tykänneet sairaalasarjoista, ja tässä ollaan.:D 

Jep, koti-iltaa parempaa en nyt osaa kuvitella! Tänään möllötystä, huomenna ehkä enemmän ahkerointia. 
Tai sitten ei. 
Huomenna tutustun enemmän kodin uuteen tulokkaaseen, 
nyt koitan illan aikana silotella siitä kaikki lytyt ja rypyt mitä ankea postimatka sille aiheutti.

Mutta nyt kukaan ei soita/häiritse mua ennen yhdeksää, hys..

29. marraskuuta 2011

Syssy

Vähän liian vilposta, mutta villapaidat on vielä vähän liikaa takin alla, frustration.

Huomenna luvassa vähän ostoksille juoksemista ja esseen tekoa, eli pimeällä liikkeelle ja
Voisi myös juhlistaa kohta alkavaa pikkulomaa (töitä tehden)!
Huomenna kohti kuukauden viimeistä päivää, sitte saa alkaa availemaan luukkuja ja suunnittelemaan huushollin supersiivousta.

Ja tottakai oon jo kirjoittanut joulupukille, kukapa ei? :D


Jos jaksaisi/ehtisi, tekis mieli lähteä vaeltelemaan ihan vaan johonkin suuntaan ja löytää uusia juttuja, uusia kuvia, uusia ideoita. Ehkä joku päivä repäsen.

 

28. marraskuuta 2011

Olotila vai aivojen asenneongelma?

Fiilis on tällä hetkellä vähän tämmöinen:


hienoisen uupunut



mukavuudenhalu hyvässä noususuhdanteessa





elämän pienet hyvyydet, lämpö ja nauttiminen = joulu mielessä




tässä tilanteessa ei pää kirjaan hautautuminen, mutta monisteisiinkin voi hukkua.



 Onneksi muutaman päivän loma lähenee!

It's raining

Sadetta riittää ja minä kiitän.
Keltaisilla saappailla tallustelu lupaa lämpöä paleleville varpailleni ja helpottaa joka-aamuisen ”mitkä kengät tänään?” -ongelmaa.

Mukavuudenhalua huipussaan, that's the way I like it.

Saappaille olisi kiva saada kaveriksi vielä sateenvarjo ja mielellään semmoinen, jota ei ihan joka talon nurkkaan unohtaisi. Tässäpä muutama hauska esimerkki, joihin olen törmännyt:



Sukellusveneen tyylisessä varjossa on jotain lapsekasta ja hurjan valloittavaa, olen myyty!



Jos sade masentaa, varjo ainakin muistuttaa myös aurinkoisemmista päivistä.




Tämä vaatisi perustallaajalta jo hieman rohkeutta 
(ja vaivaakin) kantaa pilviä päänsä päällä, mutta ehdottomasti 
pisteet lyömättömästä ideasta!



Kaksinhan aina kaunihimpi. (Mitenköhän hyvin tämä reagoi tuuleen..)




Nyt haluisin hankkia lapsen, jolle hankkisin tällaisen. 
Vaikka eihän sammakot ole lainkaan kiellettyjä aikuisiltakaan!




Ja lemmikille kanssa!



Tralalaa ja pilipilipom.
(Myönnän kyllä, että luntakin saa pian jo sadella.)

P.S. En oikein ymmärrä, miksi tuo tekstin julkaisuajankohta näyttää 11 h  myöhempää aikaa kuin oikea julkaisuaika. Sanoo hän, jonka pitäisi mennä jo nukkumaan..


Löysin, korjattu!


27. marraskuuta 2011

Puoliksi rohkea





Tämä pienehkö kuva ilmestyi ensimmäisenä nenäni eteen kun kirjoitin Googleen sanan seikkailu.
Se tuntui kuvastavan hyvin päässäni jo hetken kieppunutta myräkkää ja sekavuutta.

Tai oikeastaan se ehdotti enemmänkin ratkaisua tähän möllötys-olotilaan.
Kaipaan seikkailuja kuin muumipappa konsanaan!

Mutta millaista seikkailua kaipaan? En oikein vielä osaa sanoa.

Ylläolevan pikkuruisen kuvan lailla seikkailukin voi olla pieni, mutta sen merkitys voi olla suurensuuri pienelle ihmiselle. Enkä nyt tarkoita, että ihmisten ainoa vaihtoehto on tehdä hyppy joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti tuntemattomaan. Ehkä sitä voisi aloittaa pienemmistä seikkailuista ja koota niistä suuremman. Hyppy suoraan suureen seikkailuun ei kuulosta juuri nyt minun makuiseltani, ei ei..

Selvä.
Aloitan jostain hyvinhyvin pienestä, jostain minua mullistavasta!


Voileipä tekee aina hyvää yöllä”
-Muumipappa (Muumipappa ja meri, 1965)