Spring, I'm waiting

Kyllä, kahden vuoden tauko on päättynyt! 

I'm back bitches.

Ja meneillään on aivan hirvittävä kesäikävä.

Ja sitäkin suurempi midikuume.

Ja pöyristyneenä pörhistellen kieltäydyn kuulemasta ihmettelyitä, 

miksi fanitan kevätmuotia kun jouluun on viikko aikaa.

Minulla joulufiilis tuppaa ryömiä hitaamman lailla.

Olen aatellut jatkaa niin mukavasti kulkenutta, lepsuttavaa elämäntapaani ja suunnitellut vanhan hööpsösen blogini raameihin jos jonkinmoista muutosta, hyvinkin hyödyllistä hyötykäyttöä lähitulevaisuudessa.

Ajattelin tehdä sen, mitä moni muukin matkustellessaan tuolla maailmalla monesti kyhäilee.

Ehkä kevät tulisi tänä vuonna aikaisin.

Puspus

Kuvat

Hahahah, ja äärettömän huvittavaa lueskella noita vuosien takaisia hölötyksiä :D

Oi hirvitys. No mutta, lukekaahan pienellä varauksella ja huvituksella, täällä ei tulla mitään syvällisiä löytymähän, enemmänkin sellaisia hetken hassutuksia ja ideointeja

 (jotka sillä hetkellä tuntuvat harvinaisen hyviltä)..

Ohoi naiset!

Ja mitä parhainta naistenpäivää kaikille naisille ja naiseksi itsensä tunteville! :)

Iloisena ja vähän haikeanakin sitä katseli tuolla kaduilla tallustellessa, kun moni kaljamahainenkin, parransängellä koristeltu ja tuulipuvulla verhoiltu tosimiehen-köriläs käveli vastaan, ja sen pienen hetken kun katsahdin muualle, oli vastaantuleva jo kadonnut näköpiiristäni keskeltä katua. Köriläs oli astunut vasemmalla olevasta ovesta sisään.

Katsahdin ikkunasta sisään.

Siellähän ne miehet seisoivat kukkakaupassa nätissä, pitkässä jonossa odottamassa vuoroaan tiskille kukkiaan hakemaan. Olin todella positiivisesti yllättynyt jonon pituudesta, nähtävästi miehet (tai kitsoilevat vaimokkeet) kokevat tämän päivän merkitsevän yhteistä aikaa ja toisen muistamista.

On ollut aikamoista hiljaiseloa täällä blogin puolella, ja lupaankin nyt kovasti yrittää parantaa tapani ja ruveta kirjoittelemaan enemmän kaikkea järkevästä ei-niin-järkevään.

Tai jos lupaan vaan vaikka aloittaa kirjoittamisen. Näin.

Ei liian suuria lupauksia.

Olinkin tuossa helmikuun loppupäässä pienellä niinkutsutulla lomareissulla rakkaan ystäväni luona Oulussa pari viikkoa. Oli ihan huisi matka, tehtiin kaikkea hupsua javmieleenkiintoista, mitä mieleen nyt ehti juolahtaa, vietimme mm. yhden pakkaslauantain saunapiknikillä. Suomeksi siis haimme pitsaa kaupungilta ja söimme sen saunassa. So simple life. Varpaiden lämmitteleminen, pitsan hotkiminen ja henkevien jutteleminen

(ja vielä kaikki samaan aikaan) on tästä lähin niinkin suuri pyhä kolminaisuus, että suosittelen jokaiselle kokeiltavaksi!

Paljon leffoja, paljon naurua ja musiikkia.. Paljon unta (taisin ainakin joka toisena päivänä olla päiväunilla kun ystäväni saapui töistä) ja paljonpaljon uusia kokemuksia tuli koettua myös työharjoittelun puolella.

Nyt tylsähkön ja hieman masentavan arkeenpaluun jälkeen kyllä kaipaa niitä seurallisia iltoja ja nostalgisia levyraateja, missä kuuntelimme keskellä yötä läpi kaikenmaailman Gimmelit ja Tik Takit, huomaisimme olevamme molemmat myös Antti Tuiskun salafanittajia! Tai no, sen yhden biisin, ei muiden.. :D Siellä sitte tanssittiin ja hoilattiin kovaan ääneen lauluja, hymyilyttää vieläkin kun mietin sitä iltaa/yötä. Siinä oli naispoweria kerrakseen!

Ei saa unohtaa, kuinka paljon naisista löytyy voimaa, kun niitä oikein innostaa, 

ärsyttää, kannustaa tai rakastaa.

But remember: Don't poke the bear too much.

kuvat: Pinterest

They've got catfish on the table

Onpas ollut hektistä aikaa kun ei edes koneella ehdi kirjoitella sen suurempia!

Vielä olis muutama päivä koulua ja yksi tentti edessä. Kohta alkaa joululoma ja mitä se tarkoittaa: ylitsevuotavasti aikaa keskittyä sisustuksen kaikenmoisiin muotoihin ja kaiken maailman turhanpäiväiseen unelmointiin, suunnitteluun ja etsimiseen. Voi katsella paljon leffoja ja voi vain olla ja valvoa myöhään. Voi avata kaikki lukot päästä ja tehdä aivan jotain muuta kuin aina-niin-järkeviä kouluhommia. Ja kyllä jotain pientä puolikasta rohkeaakin pitää sitte johonkin päivään lisätä, pitää vaan keksiä mitä :) 

pistin linnutkin lentelemään, vihdoin on jouluvalot ikkunassa!

Eilinen, tai oikeastaan edellispäivä, tuo perjantai oli samalla niin ihanan lämmin ja samalla hyvin väsynyt ja levoton. Aamulla oli hirveä väsy ja päivällä sitte ku piti tiettyyn kellonaikaan mennessä soittaa eräs puhelu, ja tietysti kaikki kerrat tuuttasi vaan varattua, ni päätin että otan ilon irti ja kun kerran oli tunti aikaa, pistin herätyskellon soittamaan kymmenen minuutin välein, nukuin hetken ja yritin soittaa taas, ja nukuin taas seuraavat 10 minuuttia. Tätä sitten jatkuikin kokonaisen tunnin verran.. Ja kyllähän sieltä vastattiinkin, viis minuuttia ennen määräajan umpeutumista!

Onneksi ilta sitten korvasi koko nuutuneisuuspäivän: illalla vietettiin ihanassa porukassa pikkujouluja, ai että tuli hyvä mieli ku näki taas vanhan ryhmärämän koossa! Ihana, rento tunnelma ja mahtavia juttuja, voi näitä lisää!<3

Tajusin tässä muuten pienen pääni kanssa mietiskellessäni yhden jutun.

Uskomatonta, että oon sepustellu tänne kaikenlaista jo muutaman viikon ajan ja en ole kirjoittanut vielä yhtäkään sanaa sisustamisesta! Sehän kuitenkin oli mulle se main theme, mistä aina unelmoin tehdä blogin! Ehkä tossa loman aikana olis vähän aikaa availla kaikki nuo sadat tallennetut suosikki-sivut ja alkaa niitä täällä jakamaan. Tämä on kuitenkin sellainen asia ja aihealue, jota mietin jatkuvasti ja piirtelen mieleeni suurensuuria suunnitelmia tulevista kodeista ja niiden hauskoista elementeistä. Toivottavasti joskus toteutankin jotain, hehheh.

Kyllä joudutte kärsimään ainakin muutaman klassikkotuotteen ja nettilöydöksen verran!:D

Fiilis on nyt hyvä-huono/en osaa kuvailla, mutta Walking in Memphisia on tullut kuunneltua tänään paljonpaljon, gosh, se on niin kaunis kappale, että pakko laulaa mukana ja tehdä pienimuotoisia kärrynpyöriä sängyn päädystä toiseen (pää osui jo yhteen hyllynkulmaan).

En kuitenkaan jaksa sitä pistää tähän, koska en löydä sitä Youtubesta sen miehen laulamana, millaisena siitä eniten tykästän. pistänpä teille SMG:n Näin minä vihellän matkallani, koska semmoinen fiilis on nyt päällä: kummallinen, surullinen ja myös iloinen ja kutkuttavan omalaatuinen. Mahtava bändi ja mahtava biisi.

Haba haba huu

Nyt alkaa kyllä tuntua, että ei pää kestä kauaa tätä jatkuvaa menoa ja meininkiä ja miljoonan asian 

hoitamista per päivä. 

Menoamenoamennoa.. 

Toisaalta, onhan sitä kiva välillä kokeilla kepillä jäätä, että kuinka paljon ihminen jaksaakaan paahtaa 

vuorokaudessa ilman hengähdystaukoa.

Odottelen jo hyvinhyvin innokkaana tiistaita,koska silloin ei voi olla töitä, eikä koulua,

ja kaikesta muusta kieltäydyn kohteliaasti tai sanon harkitsevani asiaa. 

Sen päivän aion viettää todella, todella pitkään nukkuen, ja tehden ihan mitä vain huvittaa tehdä,

en aio lyödä yhtikäs mitään lukkoon, enkä sopia mitään. Menen vain fiiliksen mukaan.

Millonkohan sitä onkaan viimeksi saanut viettää päivän ihan itsensä kanssa 

ja vieläpä suunnitella kaikenlaisia päivän mahdollisuuksia? 

Muisti on hyvä, mutta lyhyt.

Viime viikko: 

"Täytyy tehdä sitä, Täytyy tehdä tuo..."

Ensi viikko: 

"Pakko tehdä nämä ja sitten tämä 

ja tuollakin Pitäisi käydä.."

Tiistain tavoitteet: 

1. Lue uusin Deko, jos haluat

2. Pistä musiikki/levy soimaan ja voit vaikka siivota, jos haluat

3. Innostu!

Onko kukaan muu huomannut, kuinka arkiset asiat saavat aina eteensä esimerkiksi sanan:pakko, pitää,

 täytyy.. tms. Tulee aika negatiivinen olo ja kaikki itsellekin tärkeä asia muuttuu pakkopullaksi 

ja vähemmän haluttavaksi tehdä. Mitä jos koittaisi kerrankin laittaa noiden sanojen tilalle esimerkiksi: 

haluan, voin, voisin.. Kuulostaisi jo paljon miellyttävämmältä!

Ainiin... No onhan tiistaina luvassa tietysti yksi etätehtävä vielä.. Great :D 

Voisin tehdä sen vaikka siivouksen lomassa!

Ja jouluvalot pitäis  haluan  käydä ettimässä!

Kuva

Joulu tuo shoppailun vai shoppailu tuo joulun?

Ostelen suht harvoin mitään netistä, koska olen enemmän hypistelijäluonne, minun tarvitsee nähdä tuote livenä ennen kuin olen vakuuttunut. Jep, olen juuri se tyyppi kaupassa, joka lääppii kaikkea tielleen osuvaa! Itseasiassa aika hämmentävää, etten muista milloin viimeksi oisin ollu oikein kunnolla kaupungilla pyörimässä.

Kaupoissa kiertelyssä on myös jotain sellaista hauskaa löytöretkeilyn makua, vaikkei mitään välttämättä tulisikaan kotiin asti kannettua. Jo kauniiden esineiden tai vaatteiden katsominen ja tunnustelu riittää saamaan hyvän mielen, sanoo luottokortiton materialisti..

Hmmkrhm

Tosiaan netissä shoppailun vähyys johtunee oikeasti suurimmaksi osaksi siitä, että himoitsen kaikkea maan ja taivaan välitä ei-Suomesta, eli jostain hyyyviiiin kaukaa.

Ja Far Far Away Landista osteluunhan tarvitaan usein luottokortti, millaista minulla, onneksi, ei ole. Joten useimmiten päädyn siihen lopputulokseen, että ihastun, rakastun, löydän jotain aivan mahtavaa joltakin nettisivulta, lisään linkin Suosikit-kansiooni ja Niin ja tietysti pyyhin ruudun hengityshuuruista ja nenänjäljistä.

Nyt kuitenkin päätin palkita itseni (en tiedä mistä) asialla, jota olen jo pitkään katsellut kaduilla, kaupoissa, koulussa ja jopa metsissä. Todella pitkään. Ja kun lopulta päätin tämän hankkia, meni sitten vielä pari kuukautta värin päättämiseen ja siihen, että aina kun olin valmis tilaamaan omani, oli tuote loppunut varastosta..

Joten kaiken sen pähkäilyn ja otsan kurtistelun jälkeen päädyin aina uudestaan siihen yhteen väriin, joka miellytti eniten silmää, joten sen täytyi olla oikea valinta. Jännityksellä sitte odoteltiin paketin saapumista postiin ja sitä, että olisko se väri yhtä ihana kuin kuvissa.

Ja se on just eikä melkein perfect!

Joko arvasit mistä paketista on kyse? ;)

Aivan, Kånken asettautui

 nyt minunkin asuntooni!

Ja vastaus otsikkoon: Joulu tuo ehkä shoppailun, mutta se ei todellakaan ole minun arvoasteikollani välttämättömyys. Ruokaa ja seuraa kiitos minulle jouluksi! Ja suklaata.

Ja pitäis varmaan hankkia jouluvalot, asunto ei näytä yhtään jouluiselta ilman jonkinlaista säihkettä.

Syssy

Vähän liian vilposta, mutta villapaidat on vielä vähän liikaa takin alla, frustration.

Huomenna luvassa vähän ostoksille juoksemista ja esseen tekoa, eli pimeällä liikkeelle ja

Voisi myös juhlistaa kohta alkavaa pikkulomaa (töitä tehden)!

Huomenna kohti kuukauden viimeistä päivää, sitte saa alkaa availemaan luukkuja ja suunnittelemaan huushollin supersiivousta.

Ja tottakai oon jo kirjoittanut joulupukille, kukapa ei? :D

Jos jaksaisi/ehtisi, tekis mieli lähteä vaeltelemaan ihan vaan johonkin suuntaan ja löytää uusia juttuja, uusia kuvia, uusia ideoita. Ehkä joku päivä repäsen.

 

Puoliksi rohkea

Tämä pienehkö kuva ilmestyi ensimmäisenä nenäni eteen kun kirjoitin Googleen sanan seikkailu.

Se tuntui kuvastavan hyvin päässäni jo hetken kieppunutta myräkkää ja sekavuutta.

Tai oikeastaan se ehdotti enemmänkin ratkaisua tähän möllötys-olotilaan.

Kaipaan seikkailuja kuin muumipappa konsanaan!

Mutta millaista seikkailua kaipaan? En oikein vielä osaa sanoa.

Ylläolevan pikkuruisen kuvan lailla seikkailukin voi olla pieni, mutta sen merkitys voi olla suurensuuri pienelle ihmiselle. Enkä nyt tarkoita, että ihmisten ainoa vaihtoehto on tehdä hyppy joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti tuntemattomaan. Ehkä sitä voisi aloittaa pienemmistä seikkailuista ja koota niistä suuremman. Hyppy suoraan suureen seikkailuun ei kuulosta juuri nyt minun makuiseltani, ei ei..

Selvä.

Aloitan jostain hyvinhyvin pienestä, jostain minua mullistavasta!

”Voileipä tekee aina hyvää yöllä”

-Muumipappa (Muumipappa ja meri, 1965)